lauantai 23. lokakuuta 2010

Rakkaat juuret..


Heips!

Voisinpa nostaa nyt esille tärkeän aiheen, nimittäin juuret. Tämähän on sellainen asia, mitä monet meistä etsii. Ainakin me kansanperinteen linjalaiset kovasti olemme päässeet käsittelemään kyseistä aihepiiriä :)

Meillä kävi tällä viikolla eräs mielenkiintoinen mies, Ilmari Kosonen, esittämässä omia näkökulmiaan koskien muun muassa juuriamme. En tiedä miksi, mutta jostain syystä kaikki tuntui hyvin loogiselta ja koinkin saavani jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Yleensä suomalaiset tuntuvat hakevansa juuriaan pelkästään skandinaviasta, germaaneilta, tai suoraan idästä. Mutta entäs baltit? Käsittelimme nimittäin sitä, miten suuri merkitys heillä onkaan ollut historiassamme! He ovat tuoneet meille esimerkiksi paljon rikkauksia ja taitoja(esimerkiksi rautamalmin nosto, paremmat kalastusmenetelmät, hyvät pellavasadot) rautakauden aikana, sekä asuttaneet seutujamme myös 1200-1400 luvuilla. Harva meistä on tullut ajatelleeksi tätä. Osa ei edes halua myöntää sitä. Olisikohan negatiivinen ennakkoasenne (sodan traumat) baltteja kohtaan yksi osatekijä? Olen huomannut tällaista asennetta ihan jopa lähipiirissäni. Moni tuntuu kategorisoivan virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset jne "samaa sakkia kuin venäläiset"-meiningillä. Olivathan nuo maat pitkään Neuvostoliiton satelliittivaltioina. Onneksi kuitenkin nämä asenteet ovat alkaneet raueta. Olen huomannut tätä etenkin nuorten välillä. :) Voimme olla ystäviä, jälleen..

Käsittelimme myös erilaisia sanojen yhteyksiä, kuten esimerkiksi sitä, mistä on tullut sana "Sampo" (Sambianniemen asukas, eli baltti). Näitä oli paljon muitakin. Erityisesti luontosanojen kautta löytyy paljon yhteyksiä kielellisesti muihin kansoihin. Niin, ja kävimme läpi myös hieman entisajan asumuksista sekä metsänhoitoon liittyviä juttuja.

Tässä hyvä juuriin liittyvä artikkeli Ilmarilta, suosittelen lukemaan ;)!

Voin sen verran paljastaa että omat sukujuureni sijoittuvat seuduille Karjala ( Viipuri), Savo (Joroinen) sekä Häme. En tiedä, voiko tällaisella olla mitään vaikutusta asiaan, kun koen tämän aiheen niin läheiseksi, mutta eihän sitä tiedä vaikka balttiveri virtaisi täälläkin :)! Jokatapauksessa olen hyvin kiitollinen siitä, että tietooni on saatettu näiden kansojen vaikutus historiassamme. Ja kiitollinen näille kansoille siitä, mitä ovat meille antaneet! Itseasiassa koin valtavaa hyvää fiilistä, ja tuntui, että sydän ihan suli kun tutkimme kartasta balttien vaellusreittejä (jotka ovat kulkeneet esimerkiski juuri Karjalan kautta) maillemme :) Nämä tunteet ovat olleet aika lailla uusia minulle! En tiedä, mistä ne oikein kumpuaa, mutta se tuntuu mahtavalta! Samankaltaisia tunteita koin myös pari viikkoa takaperin "Pagan Brothers in Finland" metaltapahtumassa, jossa esiintyi kotimainen Aurinkopyörä latvialainen Skyforger, sekä virolainen Metsatöll. Tuli sellainen tunne, että olisi voinut juosta sinne lavalle, ja halata antaumuksella kaikkia niitä tyyppejä =) Tässä pari kuvaa keikoilta..

Aurinkopyörä. Hieno uusi tuttavuus! ( kuvat ei mitään huippulaatua, mutta menköön :)


Skyforger. Yksi parhaita keikkakokemuksiani ikinä! Voisin vannoa että taisivat viihtyä hyvin lavalla =) Todellista veljeyttä oli havaittavissa yleisön ja esiintyjien välillä!



Metsatöll. Kiva oli taas nähdä pitkästä aikaa. Mukana oli taas kaikenlaista säkkipillistä jouhikkoon :)



Tosiaan, nämä viikot ovat olleet ehkä hieman hajanaisia ohjelmaltaan, ja olen jopa pitänyt muutaman päivän omaa lomaakin. Päivölässä asiat ovat kuitenkin hyvällä mallilla! Olemme suunnitelleet tulevaa kekrijuhlaamme ( juhlasta lisäinfoa myöhemmin, kaikki tervetulleita :)!! ), pohtineet harjoitteluviikolle sopivia vaihtehtoja, järjestäneet pienet bileet, osa on kunnostanut rukkejaan, ja onpa osalle päivistä ollut hieman luentojakin, esimerkiksi muinaissuomalaisten ihmiskuvasta.. Puhumattakaan Korpin ja Irenen vierailuista (edeltävä blogiteksti)!


Tässä vielä pari hassua kuvaa viime viikoilta..

Kävimme Päivölän lähellä, eräällä kukkulalla ihastelemassa maisemia, sekä tutkimassa ja puhdistamassa mielenkiintoista kallionkoloa :) Sieltä löytyi aikamoinen kolikoiden kätkö, jonka tietysti pistimme sinne takaisin..




Järjestämästämme iltamasta, jonne kokoontui Päivöläläisiä eri linjoilta. Tarjosimme hyvää Chai-teetä ja omenapaistosta ja vaihdoimme hieman ajatuksia. Tanssilattia ei liiemmin ollut porukkaa, mutta osa meistä jaksoi tuulettaa yö myöhään :)! Pohkeissa tuntui vielä seuraavalla viikollakin, että jotain on tehty! Tanssiminen on todella vapauttavaa siinä missä keikoillakin käynti (ainakin itselle). Eikä siihenkään tarvitse mitään sääntöjä, sen kun antaa vaan luovuudelle vallan :)


Tässä vielä kuva Ilmarin vesurista, joka pitäisi olla aivan ideaalinen työväline. :)


Ensi viikko taitaakin mennä muinaispukujen parissa, jonka jälkeen kekriviikkokin alkaa jo lähestyä. Luvassa on siis isot meiningit :)! Näistä sitten myöhemmin lisää!

Parasta tulevaa viikkoa!

perjantai 22. lokakuuta 2010

Ajatusten aikaa, rakkautta, läsnäoloa!

Pimeät illat sen kuin aikaistuvat, kylmyys ja karu paljaus vallitsee ulkona, mutta sydämessä lämmittää :)! Nyt on aika taas jakaa ajatuksia! Parisen viikkoa on päässäni mennyt edestakaisin kaikenlaisia ajatuksia, erilaisia prosesseja. Siellä on herännyt uusia ajatuksia, kuin myös vanhoja tuttuja asioita, jotka ovat saaneet lisämerkityksiä. Nämä viikot ovatkin todella olleet ajatusten aikaa! Ja olen niistä hyvin kiitollinen!

Viime viikko oli erittäin mielenkiintoinen, sillä saimme pariksi päiväksi vieraaksemme parantajat, Juha "Korppi" Jaakkolan sekä Irene Karlstedtin, jotka tulivat puhumaan meille erittäin tärkeistä asioista! Asioista ja viisauksia, joita ihmiset ovat helposti unohtaneet. Varaankin nyt siis koko postaukseni pelkästään tälle aihealueelle.. (Kiitos Korpille ja Irenelle. Olitte mahtavia. Teidänlaisianne ihmisiä kaivataan tässä maailmassa :) !! )

Lähdetään liikkeelle vaikka mielestäni tärkeimmistä: rakastaminen ja läsnäolo, hetkessä eläminen. Sillä yksinkertaista se ei todellakaan ole. Jos mietitään tätä meidän nyky-yhteiskuntaa, niin olemme todellakin hyvin kaukana näistä käsitteistä. Nykymaailmaa kun pyörittää itsekeskeisyys, kilpailuhenkisyys, suorittaminen, stressi jne. Koitahan siinä sitten olla läsnä, rakastaa ja välittää aidosti (etenkin itseäsi). Siinä onkin poisoppimista. Usein on vielä hankalampi myöntää itselleen, että näin asiat ovat. Mutta aina voimme oppia, ja poisoppia, kunhan vain avaamme itseämme, sydäntämme :) Jokainen toki menemme prosessejamme omia aikojamme, mutta aina on hyvä pysähtyä joskus miettimään.

Voidaan tarkastella tätä tilannetta myös ns. "krypta"-ilmiön kautta (käsite, jota Korppi käytti). "Krypta" on tavallaan sellainen sukupolvien/pitkien aikojen takaa mukana kulkeutunut vamma/trauma, joka aina vain välittyy sukupolvelta toiselle. Meillä suomalaisilla se on valitettavasti juurikin tuo tietynlainen kylmyys/rakkaudettomuus. Tähän on vaikuttanut monet asiat, kuten esimerkiksi se, että ennen asioista ei olla puhuttu avoimesti. Tietynlainen kylmyys, jäykkyys ja pelko on vain siirtynyt sukupolvelta toiselle. Se siirtyy aina vanhemmalta lapselleen. Tokihan vanhempi lastaan rakastaa, mutta usein valitettavasti siirtää myös omat vaivansa ja traumansa jälkipolvilleen. Lapsi ei saa tarpeeksi hellyyttä, kosketusta, tai yhdessävietettyä aikaa niin että vanhempi olisi aidosti läsnä tai tasapainossa. Näin tämä sama kaava tulee toistumaan aina uudelleen. Voi kuulostaa aika julmalta, mutta näinhän se on. Meidän on se myönnettävä. Ja kun sen myönnämme, ja siitä puhumme, voimme alkaa parantelemaan itseämme, poistamaan tuota "rakkaudettomuuden vammaa" :) Voin tosiaan tässä myöntää, että itselleni nämä ovat ainakin työn alla olevia asioita.

Yksi rakkaudettomuuden vammani ilmenee esimerkiksi koskettamisen vaikeutena. Joillekin se on todella helppoa ja luontevaa, mutta itselleni se on ollut usein jokseenkin "jäykkää". Ehkä juuri siksi, että kokemuspohjaa ei ole tullut tarpeeksi lapsuudessa ja nuoruudessa. Kyse ei ole siitä, etteikö haluaisi välittämistään "välittää", vaan enemmänkin siitä, ettei se vaan ilmene, koska sitä ei ole ilmennetty. Siksi esimerkiksi halaaminenkin saattaa tuntua jopa ahdistavalta, koska siihen vain ei olla totuttu! Sellainen kosketus, jossa molemmat osapuolet ovat aidosti läsnä, elävät siinä hetkessä, on kuitenkin hyvin terveellistä meille kaikille :)! Se auttaa parantamaan näitä sielumme vammoja! Eli harjoittelua vaan :) Meillä olikin eräänä iltapäivänä hyvä harjoitus, kun opettelimme läsnäolemista ja rakastamista, sekä koskettamista hieromisen kautta. Hierontaharjoituksia olisikin hyvä kaikkien tehdä kavereilleen! Eikä tarvitse osata mitään tekniikoita, vaan yksinkertaisesti vain opetella olemaan läsnä :) Tämä läsnäolemisen taito juurikin valitettavasti puuttuu usein myös hoitoaloilla, vaikka tekniikat olisivatkin hallussa.

Niin, ajattelin vielä ottaa esille hieman aihetta "sisäinen minä", joka on myös haastava juttu! Omana itsenä ei ole helppoa olla, kun astuu ihmisten ilmoille. Sitä huomaa aina vetävänsä jonkinlaisen suojakilven päälleen.. juuri siksi, koska pelkää tulevansa avoimena satutetuksi. Sitä joutuu ottamaan vastaan sen ryöpyn, mitä ulkopuolelta satelee. Sitten käy niin, että tapahtuu taas "suorittaminen", kun joutuu vetämään jonkinlaista roolia, tai hautaamaan ajatuksensa. Varmasti tuttua aika monelle. Esille tulee myös hylätyksi tulemisen pelko, koska ajattelemme, että emme enää kelpaa sellaisina kuin olemme. Ottaako siis iskut vastaan, vai jättääkö asiat vellomaan?Kannattaa ainakin harjoitella ottamaan niitä iskuja vastaan. Se on rohkeutta. Muistammehan että muutokset lähtevät itsestämme, toisia emme voi muuttaa. Eli toisia syyttävät sormet pois pelistä! Jokainen läpikäymme prosessiamme omalla ajallamme :) Luottakaamme sisimpäämme ja olkaamme vahvoja. Ei ole helppoa, mutta mahdollista yhtä kaikki!

Nyt toivotan parasta viikonloppua kaikille! Ollaan ja nautitaan!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Työteliäät viikot soittimien valmistuksen ja takomisen parissa!

Heipä hei!

Päätinpä taas pitkästä aikaa hieman kertailla viimeviikkoisia. Aloitetaan edeltävästä viikosta, joka meni hyvin musiikkipainotteisesti. Teimme täällä Päivölässä nimittäin soittimia! Suurintöisin juttu, minkä osa meistä sai aloitettua, oli jouhikon tekeminen. Ja kyllähän sitä sai sormet verillä työstää :D! Niin kauniisti kyseinen soitin soi, joten en voinut olla vastustamatta sen tekoa. Mietin myös kanteletta, mutta ehkäpä ehdin sellaisenkin vielä joskus väsäämään :)

Tulipahan myös tehtyä Julmu, jonka teosta olen haaveillut jo siitä asti kun sellaisen ostin. Olenkin hyvin tyytyväinen tekeleeseeni, sillä siitä lähtee aivan mieletön ääni! Myös ruokopillejä tuli väsättyä ja tutkiskeltua niiden toimintaperiaatetta. Huomasin, että näiden pienten tekeleiden luominen on hyvin antoisaa. Se, kuinka itse saa loihdittua äänen materiaalista, luontokappaleesta. Ja kuinka pieni muutos voi vaikuttaa koko äänen syntyyn. Ja kuinka mahtavalta tuntuu kun jonkin asian lopulta oppii ja oivaltaa! Kehärumpujakin koetimme taivutella ja koverrella, mutta puut olivat yksinkertaisesti liian kuivia :) Osa ryhmäläisistämme teki myös soittimia paperimassasta ja kierrätyskamasta, peltipurkeista jne.. Miksi ostaa kalliita soittimia, kun niitä voi kerta tehdä yhtä hyvä-äänisiä itsekin! Siitä vain kokeilemaan :)!

Tässä hiukan meisingeistä..

Työskentelytilamme..


Jouhikkoni.. Jossa riittää kyllä työstämistä kerrakseen..Ensin piirsin puuhun lyijykynällä sapluunan läpi rajat, jonka mukaan sitten ryhdyin sahailemaan tekelettä.. Kaikukoppaa sai tehtyä "jyrsimälaitteella" ja loput talttojen ja vasaran kanssa.. Laitan myöhemmin varmastikin esille tuoreempia kuvia jouhikosta :)


Julmun tein vain yksinkertaisesti mallin mukaan. Tosin hieman isompana. Otin puun palasen katajasta, tuohilärpäkkeen revin koivusta. Ja kyllä muuten lähtee ihania rääkäisyjä! Metsässä mennä touhottaen Julmun kanssa! (voin laitella Julmustani parempaa kuvaa myöhemmin, sillä en ole ottanut siitä vielä kunnon kuvaa)


Ruokopilliprojekti.. Näitäkin sai väsäillä parisenkymmentä (jotka jotenkin meni aina rikki) ennen kun sai äänen kuulumaan. Myös pillin soittamista sai ensin opetella.


Leikkasimme myös valmistamamme saippuat, joista tuli taivaallisen herkullisia! Tervasaippuaa, katajnmarja ja -neulassaippuaa.. sekä ainutlaatuista muurahaissaippuaa :D


Inspiroiduin vielä työstämään sarvia, ja sain kuin sainkin tehtyä pari ranteeseen sopivaa korua (meillä tulee erikseen vielä sarvien ja luiden työstöviikkokin).. Odottelen myös peuranjalkoja, joista aion tehdä erilaisia juttuja..



Tämä viikko..Oli siinä mielessä erikoinen, sillä pääsin taas kokeilemaan sellaisia asioita, joista olen vain päässyt aikaisemmin haaveilemaan, nimittäin takominen! Maanantaiaamuna hurautimme Lempäälän monitoimikeskuksen parkkipaikalle, jossa seppä Tervarauta odotteli meitä. Pääsimme jo aika piankin työn makuun ja kokeilemaan miten se rauta oikein taipuu! Ensin oli kuitenkin laitettava ahjot käyttövalmiiksi..

Eli ensin hiiliä ja sytykettä, ja sitten puhallin päälle..Oikeanpuolimmainen ahjo oli puolestaan jalkakäyttöinen, eli puhallusta saatiin aikaan polkemalla..


Ideaaleja asioita..kuten ahjon ja alaisimien sijainti..hyvin lähekkäin toisiaan, jotta kuuma rauta ei ehdi jäähtyä. Sarvi itsestään katsottuna vasemmalla puolella (oikeakätiset).. Viereisessä kuvassa käyttämäämme "romurautaa"..


Pajavasara..


Rauta kuumaksi, niin että se hohkaa keltaisen oranssina..Ja takomaan.. niin se rauta taipuu, kuin muovailuvaha.. siinä sarvella se hyvin venyy ja päällä suoristuu.. "lyödään napakasti kerran pari, mietitään, lyödään uudestaan, mietitään" neuvoo Tervarauta..


Pihtien kanssa..


Töiden tervaamista..Ensin tekele lämmitetään, sitten dipataan tervaan, ja lopuksi vielä kuivatellaan tulen päällä..


Ja niin me pääsimme luomaan tästä materiaalista kaikkea mitä sitten ikinä keksimmekään tehdä. Jokainen päivä meni niin vauhdikkaasti näissä puuhissa, ettei ennättänyt tajutakaan, kuinka perjantai lopulta teki tuloaan ja tämä mieluisa viikko takana. Takominen on aivan mahtavaa! Ja kyllä muuten käsissä tuntuu.. Mutta eipä paljoa haittaa!

Tässä viikon tekeleeni..

Maanantaina otin ensin lähinnä tuntumaa raudan käyttäytymiseen. Sehän on kuumana kuin muovailuvahaa. Tuloksena jonkin sortin terävä työkalu/koristus..(on ollut jo hyötykäytössäkin :D)


Tiistaina: Emännänveitsi..Pakkohan sitä oli yrittää :) olen ihan tyytyväinen lopputulokseen kun miettii että olen ensimmäistä kertaa tällaisia tekemässä! Kahvan tekeminen taisi viedä eniten aikaa. Veitsi/puukko on kuulemma aika haastava työ..



Keskiviikkona halusin ehdottomasti tehdä soljen. Kyllähän siitäkin ihan näpsäkkä tuli. Itse soljen tekeminen meni aika sutjakkaasti, mutta neulan tekeminen tuotti hiukan ongelmia..Ensimmäinen jäi nimittäin liian lyhyeksi. Myös neulan sovittaminen solkeen oli haastava, sillä sen on mahduttava ainakin toisesta päästä läpi, sekä kulkemaan soljessa..


Torstaina inspiroiduin tekemään ruuvimeisseliä. Ensimmäisen pilasin kahvasta, joten tein toisen, joka ainakin jotenkin kutenkin onnistui. Tämä päivä oli ehkä hiukan sählinkipäivä, mutta tällainen lopulta tuli..Tämä on myös terästä, joten se oli "karkaistava" (kylmässä vedessä ja "päästettävä" (tulen lämpöön, niin että pinnalle tulee sinisen ja ruskean sävyjä)


Perjantaina meillä oli puolikas päivä, joten kokeilin vain tehdä jotakin.. tätä ensimmäistä työtä olin jo hieman aloittanut edeltävänä päivänä, mutta tällainen kiekura lopulta siitä tuli.. nimitin sen perjantaikoruksi, sillä se riippui lopulta illalla kaulassani keikkasessioilla..


Tein vielä isohkon rautarenkaan, jonka voi vaikka laittaa vyölle, ja siitä roikkumaan erilaisia tarvikkeita.. Käyttötarkoituksia voi olla useitakin.. katsotaan..


Tällaista tällä kertaa :) Rehellisesti sanottuna minulla on jo kaipuu takomisen ääreen. Sisäinen seppäni taisi herätä! Tervarautakin taisi olla meihin ihan tyytyväinen. Suurempia haavereitakaan ei onneksi sattunut.Toivottavasti pääsemme vielä takomaan jatkossakin!

Parasta tulevaa viikkoa!