lauantai 24. marraskuuta 2012

Pois koneelta ja kotoa, yhteisön pariin!


Hei! Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi ennättänyt tänne päivittelemään. Blogini ei kuitenkaan ole kuollut, vaan enemmänkin viettää hiljaiseloa ;)! Niin kuin kaikessa muussakin, myös kirjoittamisessa tulee välillä pidempiä taukoja. Tämän hetkinen elämäntilanteeni ei yksinkertaisesti tue kirjoittamisen mukaansatempaavaa meininkiä, joka vaatii pidempiaikaista keskittymistä paikalla olemiseen/jumittumiseen koneen äärellä. Pieni naperomme pitää siitä huolen! Sen sijaan olen avannut viime aikoina sydäntäni enemmän musiikille, ja olenkin edennyt siihen pisteeseen, että minulla näyttää olevan jonkinlainen bändi kasassa :)! En sitä ihan näin pian odottanut tätä tapahtuvan, mutta näköjään aika on nyt sille suotuisaa! (kerron tästä kuviosta myöhemmin lisää)

Toinen merkittävä ja erityisen korostunut asia on viime aikoina ollut yhteisöllisyys. Tietokoneella istuminen ja kotona möllöttäminen ei istu vauva-arkeen. Pienen lapsen kanssa yhteisöllisyysasia on noussut erityisen tärkeäksi monestakin syystä. Sekä äiti/isä/lapsi tarvitsevat muiden tukea ja apua. Tai yksinertaisesti, tarvitsevat muita. Ja tämä pätee kyllä kaikkiin, mutta korostuu etenkin perheissä, joilla on pieniä lapsia. Haluankin nyt avautua tästä aiheesta enemmän!

Tänä päivänä olemme jämähtäneet enemmän ja enemmän tietokoneelle sekä internetin ihmeelliseen maailmaan. Koemme, että tietokone tarjoaa meille lähes kaiken. On helppoa klikata "naamakirjaan" ja kertoa yhdellä viestillä kaikille kuulumisensa, sekä seurata muiden tekemisiä. Onko se aitoa yhteisöllisyyttä? On helppoa lukea kaiken maailman uutisia, kuunnella musiikkia, katsella televisio-ohjelmia, etsiä tietoa ja muiden kokemuksia askarruttaviin asioihin. Mutta tarvitsemmeko me todella sitä kaikkea? Kuuntelemmeko yhtään itseämme? Syöminenkin hoituu näppärästi toisella kädellä. Eikä edes ruokakaupassa tarvitse lähteä välttämättä käymään, sillä homma on mennyt jo niin pitkälle, että kuulemma joku ruokakauppa tarjoaa jo ostokset klikkauksen takaa! Ilmeisesti kotiin toimitettuna? Joka tapauksessa, olet kotonasi, neljän seinän sisällä, ja tapitat sen ruudun ääressä. Olet yksin. Kun joku joskus ennusti, että koneet valtaavat ihmiset, on se mielestäni jo tapahtunut! Koneet ovat vieneet meidät mennessään..kannattaakin pysähtyä miettimään, miten aikasi käytät? "Kun ei ehdi". Tässä vaiheessa kannattaa pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti tärkeää.

Myönnän itsekin olevan tietyllä tapaa aikani kasvatti. Kone avataan totutusti päivittäin taustalle surraamaan, ja moni asia houtuu sitä kautta pikaisesti. Ja olenkin kokenut monta asiaa tietokoneessa/netissä erittäin hyödylliseksi. On myös ollut erittäin helppoa jäädä neljän seinän sisälle. Oikeastaan vauvan tulo perheeseen on todella avannut silmiäni. Tässä tilanteessa oikeastaan on pakko sopeutua siihen, että annat aikasi täysin uudelle olennolle, joka opettelee elämään tässä maailmassa, ja kaikki sinun valintasi/toimintatapasi vaikuttavat myös jälkikasvuun. Vauva elää vaistojensa varassa, ja on syntynyt mieltyen luonnossa elämiseen yhteisön parissa, niin kun ihminen on lähes aina elänyt, ei yksin olemiseen lattialla, vanhempien tuijotellessa ruutua. Lapsi tarvitsee vanhempiaan/yhteisöä jatkuvasti. Tänä päivänä todellinen haaste onkin eläminen ydinperheessä, joka saattaa koostua tänä päivänä vain yhdestä vanhemmasta sekä yhdestä tai useasta lapsesta. Onko jossain olemassa tällainen superäiti/isä, joka todella jaksaa yksin huolehtia lapsistaan? Jos on, on se todellinen ihme. Minä en usko, että sellaista on olemassakaan. Ihminen on kuitenkin laumaeläin, ja tarvitsee yhteisön tukea. Minäkään, en mieheni kanssa ole pärjännyt kaksin lapsemme kanssa, vaan olemme tarvinneet välillä apua omilta vanhemmiltamme. Useasti, kun väsymys/uupumus iskee, on ihmisellä tapana vetäytyä kotiinsa, eikä saa aikaiseksi edes pyytää apua muilta. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Paljon on viime aikoina ollut uutisia, joissa joku on tappanut perheensä. Itselläni nousee aina ensimmäisenä mieleen yhteisön avun puuttuminen. Ollaan niin väsyneitä, että kaikki järki katoaa. Me yksinkertaisesti tarvitsemme muita avuksemme, että jaksaisimme. Missä on suku- ja kyläyhteisö, joka vielä pari sukupolvea sitten oli yhtenäinen ja tiivis? Tänä päivänä moni on todella yksin..Mekin välillä olemme jopa harkinneet yhteisöasumista, mutta siinäkin on aina tietysti omat hankaluutensa. Tänä päivänä on kuitenkin onneksi muitakin vaihtoehtoja kuin yhteisöön muuttaminen..

.. Ja silloin kannattaakin lähteä tutkimaan lähiympäristöä, ja katsoa, millaisia yhteisöjä sieltä löytyy. Meillä myös usein tänä päivänä elämäntilanteet ja intressit muuttuvat, jolloin kaipaamme ehkä uudenlaisia piirejä. Ujommillekin on helpompaa lähteä johonkin ryhmään, jossa esimerkiksi on järjestettyä ohjelmaa. Esimerkiksi meillä on tässä lähellä vauvoille/taaperoille sekä vanhemmilleen suunnattu avoin päiväkoti, jossa on ovet auki aamusta myöhään iltapäivään. Siellä voi käydä tuona aikana milloin haluaa. Järjestettyä ohjelmaa on pari kertaa päivässä. On erittäin tärkeää mielenterveyden kannalta kotiäidille/isälle, mutta sitäkin tärkeämpää lapselle kaiken kehityksen kannalta päästä näkemään muita ihmisiä, eri ikäisiä ja luonteisia. Olen itsekin viettänyt jonkin aikaa pidempiäkin aikoja vauvani kanssa kahdestaan, ja voin sanoa, että kyllä siinä on moni asia koetuksella ollut. Kyse ei ole sitä, etteikö lastaan rakastaisi, vaan siitä, miten systeemimme yksinkertaisesti on luotu. Rakastan lastani, ja haluan hänelle parasta. En jätä lastani yksin, vaan lähden hänen kanssaan yhdessä muiden pariin. Toki välillä itsekin tuulettua pitää (sekä vanhemman että lapsen), jolloin voi hetkeksi luovuttaa rakkaansa muiden hänellekin läheisten pariin. En millään usko, että ihmisiä on luotu elämään yksin/kaksin tai edes pienissä perheissä. Tarvitsemme useampia. Eli rohkeasti vain ovesta ulos, ja röyhkeästi vain muiden pariin :)! Oma mielenterveys on tärkein!











sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sananen kiintymysvanhemmuudesta..ja tavoista toimia vanhempana ylipäätään..

Löysin tuossa taannoin sanan "kiintymyysvanhemmuus", johon en ennen ollut törmännytkään. Taisin eksyä sivulle, kun etsin juttuja vauvan yösyömisestä. En ole koskaan erityisemin pitänyt genrittelystä tai asioiden tai ihmisten lokeroinnista johonkin tiettyyn juttuun, sillä näen asiat ja ihmiset aina yksilöinä. Joskus kuitenkin tällaisten termien käytöstä voi olla hyötyä jäsennelläkseen joitakin asioita. Eli tässä tapauksessa meidän perheessä näyttäisi jokseenkin toteutuvan tuollainen kiintymyysvanhemmuuden muoto, ja lukiessani sen määritelmää wikipediasta, tuntuu koko homma tukevan omia ajatuksiani sekä luonnollisia toimintatapojani..Siksi haluankin blogissani hieman valoittaa, mitä kiintymyysvanhemmuus on, sillä se ei tunnu meillä läsnimaissa olevan suosiossa, eikä katukuvassa juurikaan näy..



Wikipedia sanoo kiintymyysvanhemmuudesta näin:

" Kiintymysvanhemmuus on John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan perustuva, läheisyyttä ja lapsen tarpeiden kunnioittamista korostava vanhemmuuden tyyli erityisesti vauvaikäisten vanhemmille.
Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhaislapsuudessa kehittynyt vahva tunneside hoivanantajiin muodostaa pohjan aikuisiän läheisille ihmissuhteille. Jos tällainen vahva tunneside ei varhaislapsuudessa pääse kehittymään, syntyy reaktiivisen kiintymyshäiriön (reactive attachment disorder) nimellä tunnettu häiriötila.
Termi kiintymysvanhemmuus on lastenlääkäri William Searsin kehittämä.
Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan[1] kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata kahdeksan periaatteen muodossa:
  1. Raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen kannattaa valmistautua hyvin
  2. Lapsen ruokkimisen on tapahduttava rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirissä
  3. Lapsen tarpeisiin on reagoitava herkästi
  4. Lasta tulee koskettaa runsaasti ja hellästi
  5. Lapsella on tarpeita myös yöllä
  6. Lasta on hoivattava johdonmukaisesti rakkaudella
  7. Kurinpidon tulisi tapahtua positiivisessa hengessä
  8. Lapsen, omien ja perheen tarpeiden välillä tulisi pyrkiä toimivaan tasapainoon
William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymysvanhemmuuden kirja[2] seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhemmuuden työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein.
  1. Varhainen kiinnittyminen (bonding)
  2. Vauvantahtinen imetys
  3. Vauvan kantaminen
  4. Vauvan kanssa nukkuminen
  5. Vastaa vauvan itkuun
  6. Varo vauvakouluttajia
  7. Vaali tasapainoa ja vedä rajat   "                        


 Lisäksi wikipedian mukaan kiintymyyssuhdeteoria tukee ajatuksiani siitä, että me ihmiset kädellisinä eläiminä kannamme avutonta jälkeläistämme pitämällä tämän jatkuvasti lähellämme, sillä evoluution tuloksena olemme kehittyneet niin, eivätkä nuo tarpeet ole mielestäni muuttuneet, vaikka elinolosuhteemme ja teknologia ovat muuttuneetkin radikaalisti. Yleensä olenkin huomannut jonkin ongelman ilmetessä, että syvästi taaksepäin katsominen..paluu juurille auttaa..Aika rajustihan tuossa artikkelissa tosin pelotellaan mahdollisista häiriöistä, jos ei tietyllä tavalla toimi, mutta noin pääasiassa olen kiintymysvanhemmuuden suhteen kyllä jokseenkin samoilla linjoilla.. :) Ja vaikka termi onkin jonkun lääkärin kehittelemä, niin ovat nämä mielestäni ihmiselle ilman termittelyä ihan luonnollisia lajityypillisiä tapoja toimia ilman sen kummempaa kasvatusta..

 Tässä vaiheessa haluan taas myös huomauttaa kaikkia lukijoita, etten missään nimessä halua arvostella ketään lapsen kasvatusasioissa, vaan haluan lähinnä tuoda esille, kuinka meillä toimitaan, tai että on useita eri tapoja toimia lasten kanssa. Etenkin nyky-yhteiskunnassa tuntuu, etteivät äidit osaa tukea toisiaan, vaan arvostelevat toistensa tapoja toimia äitinä. Tämän voi huomata lukuisilla eri keskustelupalstoilla. Törmään itsekin jatkuvasti tilanteisiin, joissa joku arvostelee tapaani toimia vanhempana. Tämän sain huomata jo astuessani ensimmäistä kertaa neuvolaan raskausasioissa, sekä sittemmin synnytysasioissa sekä nyttemmin vauvan kanssa. Myös lähipiirissäni kummastelua aina riittää. Tässä tyypillisimpiä juttuja, joissa kohtaan arvostelua vanhempana toimimisessa:


Julkisilla paikoilla ulospäin näkyvin asia on tietysti kantoliinailu, jota ihmiset usein noteeraavat joko ilmeellään tai joskus sanoin. Palaute on sekä huonoa että hyvää. Imetykseen kukaan ei onneksi ole tainnut sen koommin puuttua paikasta tai tavasta riippumatta, mutta se, ettemme anna ruokia yleensä soseena, herättää ihmettelyä. Paljon ihmetystä saa yleensä myös osakseen se, ettei meillä ole vauvalle omaa sänkyä, vaan vauva nukkuu kanssamme. Myös harsojen kanssa pelaaminen huvittaa joitakin. Moni ihmettelee, että kuinka jaksan säätää näin paljon asioiden kanssa..että miksi valitsen vaikeamman tavan? Noh, minulle tämä on kuitenkin kaikkein luontevin tapa :) Ja jos lähden ihan itsekkäästi miettimään niin esim. vauvaa kantaessani pysyy kunto automaattisesti hyvänä, ja pääsen esteettömästi liikkumaan kaikissa paikoissa joissa haluan. Vauvan kanssa nukkuminenkin on niin helppoa..ei tarvitse koskaan nousta yöllä sängystä, kun voi vain kylkeä kääntää ja puoliunessa hoitaa syöttämisen..Ja mitä tulee kiinteiden syömiseen, osaa vauvamme ikenillä möyhentää monta ruokaa itsekin, ja ottaa ruokia käteensä ja viedä suuhun. Toki me lusikkaakin käytämme ja joskus on kiva nauttia ruokaa soseena. Ekologisuussyistä taasen en halua käyttää kertakäyttövaippoja. Harsot kuivuvat hetkessä, sekä huomaan helpommin vaipan märkyydestä, kun vauvani on tehnyt tarpeensa. Näin hänellä on mahdollisuus oppia nopeammin kuivaksi, eikä tarvitse välttämättä roikkua vaipoissa vuosia..Okei, minä haluan toimia näin..Lisäksi, suuri osa maailman väestössä toimii näin pakon edessä ja on aina toiminut.. ei heillä ole mahdollisuutta nykypäivän "hienouksiin". Meillä vaan täällä "kehittyneemmissä" olosuhteissa pääsee unohtumaan sellaiset seikat. Lisäksi meillä kasvatuksen paineet ovat kovat, eikä ihmekään kun eri paikoissa neuvotaan aina eri tavalla. Jo ylipäätään se, että täytyy kasvattaa..Meillä ei asiat enää mene automaattisesti sukupolvelta toiselle, tai yhteisöjen kautta, vaan haemme apua neuvolasta, jossa suositukset muuttuvat jatkuvasti.. Kannattaakin kuunnella itseään ja luottaa omaan tapaasi toimia, siltikään arvostelematta muita.  Ei kannata itseään myöskään syyllistää..mennyttä et voi muuttaa, mutta voit vaikuttaa juuri tähän hetkeen :)! Vanhemmuus on jokaiselle vanhemmalle elämänsä ehkä tärkeintä työtä. Jokainen suoriutuu siitä omalla tavallaan ja sitä tulisi kunnioittaa :)!


Haluan vielä tässä kiittää siitä, että nykyään on erilaisia mahollisuuksia kokoontua yhteen porukalla vauvojen kanssa. Meillä onkin ensimmäinen ryhmäneuvola ensi viikolla, ja odotan tapaamista mielenkiinnolla. Yhä useammilta paikkakunnilta löytyy myös avoimia päiväkoteja, joihin voi mennä vauvan kanssa itse. Niin myös meillä täällä Kilossa. On kuulemma kaikenlaista järjestettyä ohjelmaa. Löysin myös mielenkiintoisen ryhmän, nimeltään Luumupuu, joka on suuntautunut kiintymyysvanhemmuudesta kiinnostuneille täällä seudulla. Tapaamisia järjestetään Perkkaalla noin kerran viikossa ensi viikosta alkaen. Täytyypä mennä kuikuilemaan! :) .Kaikille äideille suosittelenkin lämpimästi aktiivista sosiaalista elämää. On niin helppoa jämähtää kotiin. Pitäkää yhteyttä läheisiinne ja hakekaa tukea, jos alkaa ahdistaa vauvan kanssa kaksin, tai vaikkei alkaisikaan..Eihän sitä jaksa kaiken aikaa neljän seinän sisällä olla..Tuskinpa niin tarkoitettukaan :)



Tässä vielä kiinnostuneille linkki kiintymyysvanhemmuus-aiheisille sivuille!


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sesonkiherkut suoraan suuhun!

Loppukesä ja  alkusyksy taitavat olla suomalaisille suosituinta keruuaikaa. Varmaankin jokaisen lähipiirissä on joku, joka lähtee jokaikinen kesä edes kerran mustikkametsään tai syksyn tullen sieniä etsiskelemään. Nuo kerätyt aarteet sitten varastoidaan pakastimeen tai kuivatetaan..ja useimmiten ne saattavat myös jäädä sinne vuosiksi, unohdettuina..Liekö ravinteitakaan enää jäljellä..


 Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu on hyvä päivittäinen harrastus. Myös keräilyä voi harrastaa lähes läpi vuoden, ja nauttia sesonkiherkut suoraan suuhun! Mitä kaikkea ihanaa luonto meille tarjoaakaan..Kevään tullen kun kaikki alkaa vihertää, pääsee nauttimaan lehtivihreän puhdistavasta ja virkistävästä vaikutuksesta eri muodoissa..niin maasta, kuin puistakin..nuoret lehdet..kerkät..siitepöly..kesällä kypsyy marjat..joitakin sieniäkin saattaa tulla jo metsässä vastaan..salaattiainestakin saadaan vielä maasta...juureksista puhumattakaan..syksyllä omenapuut notkuvat..sieniä ovat metsät täynnä..kunnes lumi peittää maan..ja ihmisenkin pitäisi rauhoittua..Talvisista pihlajista voi edelleenkin löytää marjoja syötäväksi :)! Kääpälöytöjäkin voi tehdä talustellessaan lumisissa metsissä ja keittää vaikkapa hyvää teetä lämpimikseen..ja odottaa taas kevään, lämmön ja vehreyden tuloa..


 On sääli, ettei ihmisillä ole nykyään enää "aikaa" keräilyyn. Eletään kaupungeissa, eikä sukupolvien suullinen perimätieto ole enää jatkunut keräilyn suhteen, kun ihminen on erkaantunut luonnosta..ja tuo ihana sato mätänee metsiin.. Silti moni pähkäilee, miten voisi elää ekologisesti, vaikka paluu juurille voisi olla varteenotettava vaihtoehto.. Meilläkin on kotopuolessa kerätty ravinnoksi lähinnä mustikkaa, herukoita, karviaisia, puolukkaa, sekä sienistä lähinnä kanttarelleja ja suppilovahveroita. Olenkin viime vuosien aikana alkanut enemmän ja enemmän opettelemaan uusia syötäviä lajeja kiinnostuessani luonnollisemmasta, terveellisemmästä ja ekologisemmasta ravinnosta ylipäätään. Valikoimani on edelleenkin erittäin pieni verrattuna siihen, mitä se voisi olla, mutta hiljaa hyvä tulee, sanottakoon näin :)


 Nyt  loppukesästä olemme ottaneet tavaksi käydä lähes päivittäin metsässä popsimassa mustikoita, puolukoita ja vadelmia, sekä saaneet kotopuolen pihamaalta makoisia herukoita ja karviaisia. Kävimme myös poimimassa luomumansikoita säilöön..sekä tietysti olemme hakeneet niitä torilta useampaan otteeseen kesän aikana ^^! On ollut myös ihanaa tarjota vauvallemme ensiruuiksi näitä ihania luonnonantimia! Meillä onkin nyt Väinän kanssa ollut joka aamu tapana syödä pelkkiä tuoreita marjoja, ja pikkumies pitää niistä kovasti, jopa kirpeämmistä herukoista :)! Parhaan maun lisäksi tuoreena syömisessä on sekin hyvä puoli, että myös ravinteet ovat sillon parhaimmillaan. Yleensä säilötyn tuotteen ravintoarvot heikkenevät huomattavasti, mitä pitempään säilötään. Sama pätee myös ulkomailta hampstrattuihin tuotteisiin, olivatpa ne sitten kuinka terveellisiä tahansa.. Kannattaakin pitää nyrkkisääntönä säilöttäessä, ettei kannata säilöä mitään yli vuodenkiertoa pitempää..Tuoreena ruoka on yksinään parasta. Se ei kaipaa mitään muuta rinnalleen! On myös ihanaa ja meditatiivista keräillä kaikessa rauhassa, vähän kerrallaan, eikä kauhoa kauheassa kiireessä kaiken minkä ehtii selkää kolottaen..Uskon myös niin, että koko mielemme ja kehomme osaa ottaa parhaiten kaikesta irti, kun nauttii asioista vähän kerrallaan..Tämä pätee myös ravintoon..vähemmän on enemmän..laatu korvaa määrän ;)!



sunnuntai 12. elokuuta 2012

Luomu tai "luomu" vaatteita niin pienille kuin isoillekin!

















(Kuvassa Väinä tasan puoli vuotta, Newbie-malliston vaatteissa)

Kaikenlaisen markkinaviidakon lomassa on ollut ilo huomata, että luomu on lisääntynyt myös vaatteissa. Edes vähän parempaan suuntaan ollaan ehkä menossa. Tarkkana on silti oltava. Vaatteiden päällä komeilevat vihreät laput eivät aina välttämättä kerro koko totuutta. Kävin juuri joku aikaa sitten shoppailemassa muutamat vaatteet sillä periaatteella, että ostan yhden, luovun kahdesta. Näin hommasin itselleni pari luomupuuvillaista vaatekappaletta. Yksi saa luvan mennä takaisin sinne mistä on tullutkin!

Vaatteita tuntuu pursuavan joka paikasta. Meilläkin niitä on kaapit väärällään. Olen aina rakastanut vaatteita ja shoppailua, jota olen tietoisesti koittanut hillitä nykyään. Tämä pätee myös vauvanvaatteisiin! Alkuunsa ostelin kirppareilta odotuksen huumassa. Kaupasta hain vain luomupuuvillaisia. Niinhän siinä sitten kävi, että nuo luomupuuvillaiset ovat käytössä, muut ovat jääneet käyttämättä. Olen huomannut, että meillä pyörii aika lailla pieni määrä samoja vaatteita käytössä. Ei tarvita todellakaan isoa määrää. Ostaminen on helppoa, luopuminen vaikeinta..


 NAISTENOSASTOA...

Lähikauppakeskuksemme Sello tarjoaa paljon kaikenlaista. H&M:sta ja Lindexistä olen tähän asti löytänyt naisten luomupuuvillaisia vaatteita. Miesten vaatteista en osaa sanoa, mutten ole kyllä törmännyt ainakaan sattumalta.. Lindexillä tuntuisi toimivan aika hyvinkin tuo naistenosasto. Luomuvaatteet on eritelty omaan osastoonsa, joten ei tarvitse erikseen etsiä. Luomuiset alusvaatteet ja sukat on myös merkitty värikkäällä vihreällä tunnuksella. Lindexiltä löytämäni vaatteet ovat olleet yleensä  90% luomupuuvillaa tai enemmänkin. Toisin on H&M valikoiman laita. Luomuvaatteitta saattaa olla sikin sokin eri väliköissä. Innoissani ostin "Organic Cotton" topin, ja kotona huomasin paidan omasta lapusta, että luomupuuvillaa on vain 45%! Aion palauttaa kyseisen tuotteen. Myyjä kyllä sanoi, että joissakin vaatteissa vain osa on luomupuuvillaa, mutta eihän sitä shoppailun innoittamana sellaisia enää muistanut..Muita kauppoja en pahemmin ole ehtinyt katsoa, mutta Kapp Ahl ainakin sanoi, ettei heillä ole aikuisille luomupuuvillaisia vaatteita..

VAUVOJEN BRÄNDEISTÄ

Useista kaupoista saa nykyään jo luomupuuvillaisia vaatteita vauvoille, ja valikoima onkin paljon kattavampi kuin aikuisten! Hyvä niin :) Vauvoille myydään kaikenlaisia vaatteita kuolalapuista pikkutöppösiin! Kaikkea ei kuitenkaan tarvita. Oli ne sitten luomua tai ei. Meillä bodyt ja puolipotkuhousut ovat toimineet parhaiten kestovaippailun (etenkin harso+villahousut) kanssa, sillä body pitää vaipan paikallaan. Paidat nousevat aina ylös, housujen kanssa tarvitaan taas sukat, joita saa korjailla maasta tuon tuosta.. . Tässä muutamia: Oma suosikkini on ollut Newbie, jota myy Kapp Ahl. Myös Lindex ja H&M  myy luomupuuvillaisia vaatteita vauvoille ja lapsille. Citymarketeissa olen taasen törmännyt merkkiin nimeltä: Doo Good, mutta valikoima on ollut aika pieni (näitä on myös ollut naistenvaatteinakin, mutta ehkä hieman "tanttamallistoa", jos ilkeesti sanotaan :D). Myös suosittu lastenvaatebrändi Pippi on tuonut markkinoille ainakin yhden luomuvaatekerraston. Prismoissa olen törmännyt aivan mahtavaan kotimaiseen Marlon-tuotteeseen, joka myy 100% ekologista puuvillaa. Kotimaisista pitää mainita tietysti myös Ruskovilla, joka myy tekstiilejä vauvoille, sekä aluskerrastoja myös aikuisille netissä sekä joissakin lastenliikkeissä. Luomupuuvillaisten lisäksi useissa lastenvaatteissa on öko-tex mekintä, joka on tietysti aina plussaa. Luomua se ei varsinaisesti ole, mutta pitäisi olla "myrkytön".  Joissakin vaatteissa lukee vain "100% puuvillaa" eikä luomu/ekomerkintää näy lainkaan itse vaatekappaleessa, vaikka se mainitaankin kiinni olevassa lapussa. Tuossa Marlonissa taisi ainakin olla niin, mutta valinta jääköön tietysti ostajalle. Nettisivullaan Marlon ainakin vakuuttelee hyvästä kotimaisesta laadustaan, ja on toiminut kauan lastenvaatemarkkinoilla. Kuoseista vielä sen verran, että monet luomupuuvillaisista vauvanvaatteista ovat usein aika neutraalin värisiä pastellisävyjä. Olisi kiva nähdä enempi värikkäitä juttuja. Niitä odotellessa :)!

Jos haluaa olla ekologinen valinnoissaan, kirpputori on tietysti mainio valinta. Luomuvaatteita sieltä tosin on vaikea tavoitella, ellei sattumalta osu käsille. Yleensä ainakin lastenvaatteet vakuuttavat joka tapauksessa turvallisuudellaan, olivatpa ne luomua tai ei. Toisaalta, mitä enemmän osaamme vaatia kauppohin parempaa laatua, törmäämme niihin tulevaisuudessa myös kirppareilla. Mitä sitten onkaan hyvä laatu? Tai voiko "hyvään laatuun" luottaa? Sitä emme voi koskaan tietää.. mutta toivotaan parasta :)

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kuulumisia!

Huhheijjaa! Aika tuntuu vierivän yhtä nopeasti kuin jättiläisen kivi pitkin mäenrinnettä.. Vauva-arki on todella vienyt lähes kaiken aikani kaikenlaisten muutosten mukana, eikä kirjoittamiselle ole valitettavasti enää riittänyt pahemmin aikaa. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa nautiskelen mukavan rauhallisesta lauantai-aamusta, mieheni ja pikkuisen vielä nukkuessa :) Olenkin huomannut yleensä aamuisin olevani luovimmillani, joten nyt, antaa palaa..



MUUTOKSIA..

Maisemamme vaihtui kesäkuun alussa, kun muutimme Espooseen mieheni työn perässä. Asustelemme nyt Kilon aseman kylkisillä, ja elämänmeno täällä on "hieman" erilaista kuin ennen. Asuntopula pk-seudulla on hurja, ja tämäkin asunto oli ainoa, mitä tarjottiin, joten se oli otettava. Junia kulkee koko ajan ees taas, ihmisten askelten kopina ja aseman kuulutukset ovat arkipäivää kuulohermoillemme. Noin muutoin Kilon alue on onneksi suht rauhallinen, ja etenkin mielenkiintoisia lenkkeilymaastoja riittää lähiympäristössä. Juna-asemasta on myös hyötyä, sillä nopeasti pääsee kulkemaan eri paikkoihin. Meillä on myös ihan kävelymatkan päässä kauppakeskus Sello, jonka ruokakaupat tarjoavat suhteellisen hyvän luomuvalikoiman. Täällä pk-seudulla on myös monta lähiruokakauppaa, joihin täytynee tehdä ehdottomasti tutustumisretkiä. Aktiviteettia tuntuisi muutenkin riittävän niin paljon kuin ehtisi/jaksaisi. Lisäksi kotiseudulleni Vihtiin on nyt lyhyt matka, joten yhteydet perheeseeni ovat myös hieman tiiviimmät. Olemme muutenkin olleet enemmän sosiaalisia viime aikoina, ja tavanneet mielenkiintoisia ihmisiä.. Uskon, että elämä vie ihan oikeaan suuntaan :)!



VAUVA-ARKEA 5 KUISEN KANSSA..


Nyt mieheni aloitettuaan työt myös vauva-arki on "piessyt rajummin päin kasvoja", jos asian voisi niin ilmaista. Sain olla onnekas, kun mieheni oli kotona ensimmäiset 3 kuukautta Väinän syntymän jälkeen. En olisi varmaankaan pärjännyt silloin kahdestaan pikkuisen kanssa, etenkin kun olin vielä pitkään kipeä (repeämien takia) synnytyksen jäljiltä. Espooseen tultuamme mieheni aloitti työt heti muuttopäivänä, joten muutos oli aikamoinen. Nyt kun katselen ympärilleni, on kämppä kuin pommin jäljiltä :D Tavaroita ja pyyhkeitä ja leluja lojuu pitkin lattioita, keittössä odottaa ihana tiskivuori ja ruuantähteitä on lautasilla. Lattiallakin saattaa olla tuoreita tai kuivuneita puklulammikoita. Sotkua kertyy sitä mukaan kun edellisiä ehtii siivota. Lisäksi "ylimääräinen" huoneemme on edelleen ikään kuin romuvarastona..Olen aina pitänyt varsin siististä ympäristöstä, joten onkin ollut tässä hieman sulateltavaa, kun ei ehdi aina heti kaikkia jälkiä korjata. Vaikka niin ihana viiskuinen tuo hurmuri onkin, vaatii hän todella kaiken aikani. Ja vaihtelua pitää olla usein. Kotosalla ollessamme pyörimme lähes säännöllistä rumbaa pitkin asuntoa. Välillä leikitään lattialla joko selällään tai masullaan (ei vielä käänny itse ympäri, vaikka pienestä onkin kiinni), sitten välillä tuettuna istutaan ja seisoskellaan, välillä kävellään ympäri kämppää tavaroita ja etenkin peiliä katsomassa. Välillä tietysti syödään ja vaihdellaan vaippaa. Joskus luetaan ja katsellaan kirjoja. Päivän ohjelmaan kuuluu myös päiväkävely, jolloin Väinä tarkkailee kiinnostuneena ympäristöä kunnes nukahtaa (yleensä noin puolet lenkistä). Kotona hän myös saattaa nukkua liinassa hetken, ja olen tottunut vaeltamaan asunnossamme joko lauleskellen tai kirjaa lukien. Päässäni on kehittynyt vaikka minkälaisia melodioita ja  visioita, ja olenkin päättänyt jatkaa lauluharrastustani pitkän tauon jälkeen, heti kun saan mahdollisuuden irtautua pikkuisestani hetkeksi. Saas nähdä, mitä tapahtuu :)!

Yhä edelleen, Väinä kuuluu niihin vähäunisiin, jotka eivät ilmeisesti vain tarvitse niin paljoa unta, mutta aktiviteettia ja äidin läsnäoloa ja seuraa sitäkin enemmän. Eikä siis riitä, että toisella kädellä vaan vähän helistintä heiluttelee, vaan läsnäoloa on toden teolla saatu opetella tässäkin muodossa :D Maidollakin käydään edelleen keskimäärin kahden tunnin välein, yöllä myös pariin otteeseen (Väinän yö on ehkä keskimäärin klo 22-8 hieman vaihdellen..)..Maidon lisäksi Väinä on saanut maistella jo hieman porkkanaa (tätä lähinnä imeskelee) ja päärynää..Avocado ja tuoreet mustikat ovat varmaankin seuraavia kokeiltavia..Väinä on noin muutoin todella hyväntuulinen vauva, iloinen ja nauravainen, lukuunottamatta edelleen yhtäkkisiä mystisiä huuto/itkukohtauksia aina toisinaan. Pojulla onkin aivan tajuttoman korkea ääni, ja itkut tulevat aina varoittamatta, korkealta ja kovaa joten kärsivällisyys on kyllä kasvanut. Välillä joutunee turvautumaan kuulosuojaimiin, jotta malttaa pysyä rauhallisena pikkuista kanniskellessa :D Mutta edelleen totean, että hetkeäkään en vaihtaisi pois. Vauvan kanssa eläminen on käsittämätöntä niin hyvässä kuin pahassakin. Elämän mukana on taivuttava ja otettava kaikki siitä irti haasteineen päivineen :)








VIIKONLOPUT JUHLIEN..

Tämä viikonloppu taitaakin olla ensimmäinen täällä Espoossa, kun emme ole menossa minnekään :) Vietimme kesäkuun 9. päivä Ahti Väinä Aikamielemme nimiäisjuhlaa, jossa suoritimme "pakanallisen" kasteen, istutimme puuntaimen, sekä nautimme mahtavista pöydänantimista..


 


Seuraavana viikonloppuna kävimme Teuron torpallamme hieman nokkosia keräilemässä, sekä Liesjärven kansallispuistossa kävelyretkellä..Juhannuksen aikaa taasen vietimme Jyväskylässä, sekä kaveriporukalla mökkeillen.


 Viime viikonloppu meni, edelleen perinteisesti Tuska-festivaaleilla, joka oli minulle 11. Tuska, ja Väinällekin jo toinen :D Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka hienosti meillä tuo viikonloppu kokonaisuudessaan sujui. Väinä ei ollut moksiskaan metelistä isoine kuulosuojaimineen, ja nukkui yllättävän paljon. Näimme Tuskassa myös toisen samanikäisen vauvan, joka oli Väinää vain muutaman viikon vanhempi. Eli meidän herra oli varmaankin festivaalin nuorin kävijä. Käytimme myös ekaa kertaa vaunuja festareiden aikana (ajatuksena, että Väinä saisi loikoilla välillä selällään muualla kuin maassa), ja huomasimme niiden epäkäytännöllisyyden etenkin julkisissa kulkuneuvoissa. Ruuhkaisissa lähijunissa vaunujen kanssa on aika karseeta, kaikki se nosteleminen portaissa jne..lisäksi vaunumme eivät edes mahdu niille suunnitellulle paikoille, koska ne eivät mahdu kaikista junanvaunujen ovista sisälle..
 


 Tässä vielä heinäkuista kesäpäivää Suomenlinnassa..


 REISSAILEMAAN..

Kiireisen kesäkuun jälkeen pääsemmekin nyt hiukan relaamaan. Miehelläni alkoi juuri kahden viikon loma, joten ajattelimme hyödyntää tuon ajan, ja lähteä vähän reissailemaan. Suuntaamme ensiksi Jyväskylään, ja siitä varmaan sitten joko lakeuksille tai vastaavasti toiseen suuntaan..Vähän tekisi rajojen ylikin mieli, mutta pitänee selvitellä passiasioita ensin.. saapi nähdä ;)!

Nautitaan kesästä! <3



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Onnea äidit!

Kyllä, tänään kaikki äidit saakoon rutkasti onnitteluja ja tsemppauksia, sillä sen he ovat taatusti ansainneet! Vaikka minulla on vasta 3 kuukautta kokemusta äitinä olemisesta, voin sanoa, että kaikenlaisia ajatuksia on jo äitiys herättänyt. Myös äitienpäivän merkitys on päässyt ihan uuteen valoon..

..Jos seuraisin ulkopuolisena meidän perhe-elämää, voisin kuvitella makaavani kesäisellä nurmikolla ja seuraavani taivaalla liikkuvia poutapilviä, jotka aina silloin tällöin liukuvat myös auringon päältä, aiheuttaen kylmiä väristyksiä, kunnes pian taas aurinko tulee esiin, ja lämmittää kehon sekä mielen..

..Jos joku ajattelee, että äitinä oleminen on helppoa kotona lomailua, tekisi mieli motata! ;) Äitinä oleminen käy täydestä työstä. Vauva-arki on kuin ruusuilla tanssimista, piikkeineen päivineen. Se on ihanaa, mutta joskus hermoja raastavaa. Välillä satelee hymyjä, ja välillä myös kyyneleitä, joka päivä opitaan uutta..Voisin melkein jopa uskaltaa väittää, ettei mikään muu ole kasvattanut minua yhtä paljon kuin oma lapseni. Mutta myöskään mikään muu ei ole antanut yhtä paljon. Äitiys on mullistava asia. Ja siksi sitä on syytäkin juhlia! Joten nauttikaa mammat ;) tänään saatte olla todellisia kuningattaria! Uskaltakaa pyytää apua ja hemmottelua, myös muulloin kuin tänään <3


                                                                       Väinä 3 kk

Onnittelut myös tätä kautta vielä omalle, ihanalle äidilleni! (tiedän, että käyt lukemassa :) )

Ps. Erityisäitienpäivätoivotukset menevät nyt sinulle, ystäväni, joka olet siellä varmaan tänään synnyttämässä. Paljon voimia koitokseen,ollaan hengessä mukana :) <3



keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Hyvää..eikun PARASTA yötä!

Laatuun kannattaa panostaa kaikessa, eli myös petivaatteissa! Vietämmehän kuitenkin ainakin kolmasosan ajastamme sängyssä..Meillä tämä makuuhuoneen tarvikkeiden uusiminen alkoi, kun löysin taannoin huuto.netistä sattumalta Ruskovillan vain vähän käytetyt hirssiakanatyynyt, joita olen jo pidemmänkin aikaa havitellut. Edellinen omistaja oli ilmeisestikin ollut tyynyille allerginen, ja luopunut aarteistaan siitä syystä. No, täällä onnisti ja pehmeä paketti löysi tiensä uuteen kotiin! Eipä tyynyjä turhaa hehkutella, nimittäin viime yön kokemuksella tämä kyseinen tyyny ajoi asiansa erittäin hyvin :)! Oli ihanan terapeuttista etenkin kipeälle niskalle!

Mikä ihmeen hirssiakanatyyny?

Ruskovillan hirssiakanatyyny on päälysteeltään 100% puuvillaa, joka on täytetty luomuviljeltyjen hirssien maljamaisilla akanoilla. Tyyny mukautuu kivasti pään liikkeisiin, ja on tuntumaltaan pehmeä, mutta jämäkkä. Hoitaa niskaa! Tyyny myös "hengittää" hyvin eikä hiosta. Luonnonmukainen ja ekologinen valinta. Akanoita voi laittaa tyynyyn juuri sen verran kuin itse haluaa. Aivan ihana :)!

Lisää hyödyllistä tietoa tyynystä täältä..


Kannattaa tutustua myös muihinkin Ruskovillan tuotteisiin. Meillä ollut ahkerassa käytössä etenkin viileällä säällä aluskerrasto. Itse olen nyt käyttänyt ahkerasti silkkihousuja, jotka ovat todella miellyttävät jalassa. Vauvallamme käytämme Ruskovillan vaippoja (myöhemmin tästä lisää) ja bodyja. Laadusta kannattaa maksaa! Ja löytyy käytettynäkin jos jaksaa hieman etsiä ;)! (ps. minulle ei makseta tuotehehkutuksista, vaan kaikki blogissani mainitsemani tuotteet perustan omiin kokemuksiini)

Parhaita unia toivottaen!


lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kanna lastasi, kanna!

Tässä nyt sitten aihe, josta voisin kirjoittaa pidemmältikin, mutta raottelen lähinnä ovea omista kokemuksistani (vajaan kolmen kuukauden ajalta tosin, vaikkakin erittäin vankalta pohjalta! :D ) .....Koko ihmiskunnan evoluution aikana vauvoja on kannettu. Itse asiassa vauvojen tarttumarefleksi (pieni vauva puristaa lujaa, jos esimerkiksi ujutat sormesi hänen nyrkkiinsä) juontaa juurensa ajoilta, kun esi-isämme olivat karvaisia otuksia..Kun katsotaan vaikkapa simpansseja, poikaset todella tarttuvat tiukasti emonsa turkkiin kiinni, ja matkustavat kantokyydissä kokien samalla turvaa ja läheisyyttä.


Lastenvaunut keksittiin länsimaisessa yhteiskunnassa (ainakin virallisesti) vasta 1850-luvun hujakoilla. Sitä ennen lapsia on kannettu erilaisissa kantopusseissa/liinoissa ja koppaviritelmissä. Olen kuullut usein kriittistä puhetta ja epäilyä kantoliinan "terveellisyydestä". Yllättävän usea pelkää nimittäin lapsen jotenkin kärsivän ahtaassa liinassa, puhumattakaan lapsen kieroon kasvamisesta (pelkäävät siis liinan aiheuttavan virheellistä kasvua..selän kieroutta tms..)! Miettikäähän.. Nykyään meillä länsimaisissa yhteiskunnissa useat vauvat vain makaavat selällään rattaiden perällä, sängyssä, ja ties missä, loitolla äideistään..Onko se sitten tervettä? (Tarkoitukseni ei ole nyt ketään henkilökohtaisesti mistään syyttää.. tottakai jokainen tekee parhaansa lapsensa eteen ja tekee omat valintansa) Yhä edelleen kuitenkin suuri osa maailman väestöstä kantavat lapsiaan. Kuinka monella on ensinnäkään rahallisesti varaa lastenvaunuihin köyhemmissä maissa? Lapsia siis kannetaan paikasta toiseen. Se on heille ainoa tapa, ja se on luonnollista :) Lapsista tulee silti ihan terveitä (tai ainakin suoraselkäisiä). Uskotaan jopa, että lapsen motorinen sekä itsenäiseksi kehittyminen on parempaa, mitä enemmän lasta kannetaan. Kantaessa lapsen tasapaino kehittyy, ja hän saa tarvitsemaansa turvaa, kokee itsensä rakastetuksi ja tervetulleeksi tähän maailmaan, kun saa olla samalla ihokontaktissa hoivaajaansa. Eihän me ihmiset lajina edes oltaisi selviydytty ilman kantamista! Joten kaikki äidit, rohkaistukaa :) Voitte tarjota vauvallenne pelkästään hyvää, kantamalla! Vauvaa ei voi hemmotella koskaan pilalle <3



Haluankin nyt todella hehkuttaa omia henkilökohtaisia kokemuksiani kantamisen ihanuudesta ja helppoudesta! Voin sanoa, että kantoliinat ja -reppu ovat parhaat tähän asti vauvallemme tehdyt hankinnat. Vauvan kanssa voi mennä minne vain, siis ihan minne vain! Lisäksi kädet jäävät vapaiksi muita toimia varten. Pieni nyytti on sylissä turvassa koko ajan, eikä tarvitse murehtia, kokeeko hän olonsa tuvattomaksi, tai onko jokin hätänä. Kaikki hänen ilmoittamansa signaalit välittyvät saman tien..


LIINAILUA KOTONA


Synnytykseni jäkeiset ensimmäiset kaksi viikkoa meni sisällä ollessa pääasiassa synnytyksestä toipumiseen, sekä uudenlaisen elämänrytmin totutteluun, mutta päätimme silti totuttaa Väinä-poikamme liinailuun jo alusta asti. Kantoliina on edullinen sijoitus hyötyynsä nähden. Halvimmillaan sen voi tehdä vaikkapa lakanasta! Liinamarkkinoilla on kuitenkin tarjolla jos jonkinmoista kantoliinaa- ja pussia. Löydä itse mieleisesi! Selän/hartioiden hyvinvoinnin ja painon tasaisesti jakautumisen kannalta suosittelen kuitenkin perusliinaa pidempiaikaisessa käytössä. Liina on kuin vaate, joten valinnanvaraa löytyy. Meillä parhaaksi ratkaisuksi on toiminut MaM econ kudottu hamppuliina, joka löytyi kirpparilta parilla kympillä. (hankinnoistani vauvalle löytyy tammikuun postauksesta). Kudottu liina on erittäin tukeva trikooliinoihin nähden, eikä sidontaa tarvitse olla korjailemassa. Käytin ensimmäisten viikkojen aikana sisällä pääasiassa kantopussia, joka on helppo laittaa päälle. Pussissa Väinä siis pääasiassa nukkui kehtoasennossa, eli selällään C-asennossa.. Harjoittelin samalla kantoliinan käyttöä. (Opetteleminen saattaa aluksi tuntua vaikealta, etenkin jos alkaa lukemaan eri sidontoja oppaista. Kun yksinkertaisesti teet esimerkiksi "kietaisuristikakkosen" viisi kertaa päivässä, se kyllä alkaa sujua..kärsivällisyyttä siis. kannattaa myös katsoa sidontavideoita esimerkiksi you tubesta (löytyy jopa suomeksikin) tai kysyä muilta liinailijoilta jos visuaalisuus helpottaa). Kun Väinä alkoi kannatella hieman päätään, ei hän enää viihtynytkään yhtä hyvin pussissa, joten siirryin käyttämään pääasiallisesti liinaa, johon laitoin hänet pystyasentoon (eli mahat vastakkain). Tuossa pystyasennossa olemme häntä myös kantaneet kahden viikon iästä asti kantorepussa ulkoillessa, joten hän varmaankin tottui siihen asentoon helposti. Kannattaa siis kuunnella omaa kannettavaansa, missä asennossa hän viihtyy parhaiten. Jos et ole kantanut lastasi heti syntymästä lähtien, ei ole koskaan liian myöhäistä. Liinaan voi totutella hiljalleen myöhemminkin. Pienikin sylissäolo ja läheisyys on merkittävää. Mitä enemmän, sen parempi. Näin lapsi oppii suhtautumaan läheisyyteen luonnollisesti, ja tulee todennäköisesti antamaan sitä myös itse tulevaisuudessa. Me aikuisetkin voisimme opetella jakamaan läheisyyttä enemmän, muulloinkin kuin parisuhteessa. Halailemalla ja olemalla läsnä ystävillemme ja miksei vieraammillekin (tässä itselläkin opeteltavaa). Monille läheisyys voi tuntua jopa ahdistavalta ja vieraalta, jos siihen ei ole tottunut. Siksi voisimmekin vaikka kysyä tavatessamme "Saako halata?" :) Mutta niin, takaisin kantamisasiaan..Kantoliinan kanssa siis olemme kulkeneet sisätiloissa. Mutta entäs sitten ulkona?


KANTAEN REISSUSSA


 Niin kun jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin, ovat meillä ostamamme käytetyt vaunut edelleen varaston perällä. Etenkin kevättalven möykkyisillä ja loskaisilla teillä tukevan kantorepun kanssa kulkeminen on ollut naurettavan helppoa ja kätevää! Laadukas kantoreppu (jossa vauvan jalat ovat sammakkoasennossa, ja pää tuettuna) on hyvä ja edullinen sijoitus vaunuihin nähden. Meillä on Pikkolo-merkkinen reppu. Manducaa kehutaan myös paljon. Varmaan hyvällä liinallakin pärjäisi, mutta tukeva ja varmasti pitävä reppu on osoittautunut näppäräksi ainakin vauhdikkaasti liikkuessa ja etenkin epätasaisissa maastoissa. Repun päällä olemme vielä käyttäneet pakkasilla kantosuojaa, joita saa myös tilattua kätevästi netistä. Repun kanssa pääsee kävelemään tosiaan missä vain.. pieniä metsäpolkuja pitkin, johon vaunuilla ei olisi mitään asiaa. Myös kaupungin tungoksessa kulkiessa olemme todenneet repun pelastukseksi. Helppoa pujotella ihmisvilinässä ja pääsee liikkumaan pienissäkin putiikeissa, eikä tarvitse tuskailla rullaportaissa tai kynnysten kanssa (esim. linja-autoissa). Toki bussimatkastaan liinalaisen täytyy maksaa, mutta se on mielestäni pikkujuttu muihin etuihin nähden. Olemme myös usein huomanneet vaunuilijoita katsellessamme, ettei monikaan helposti auta vaunujen nostelussa tai anna vaunulaisille tilaa julkisissa kulkuneuvoissa. Joskus ei myöskään kyytiin mahdu, joten joutuvat jäämään odottelemaan taas uutta bussia. Kun vauva on repussa, saa hän samalla tarvitsemaansa läheisyyttä ja turvaa, kun saa lepäillä aikuisen rintaa vasten (niin kuin kantoliinassakin). Koitammekin kantaa poikaamme mahdollisimman paljon vuorotellen (Kyllä, isä myös kantaa :) Liinan kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina turvallisuus, eli varovasti kävellen jäisellä..katsoa mihin astuu. Eli siinä mielessä vaunut ovat ehkä ainoastaan turvallisemmat.. tosin kai niissäkin voi jarru pettää :D? ) Myönnän myös, että vaunujen kanssa on varmasti helpompaa kantaa isompia tavaramääriä mukana (sitä kun vauvan kanssa tuppaa monilla aina olemaan), myös painavat ruokakassit (jos julkisilla/kävellen kaksin vauvan kanssa liikkuu). Meillä kauppareissut menevät julkisilla liikkuessa yleensä niin, että toinen kantaa vauvaa, ja toinen reppua/ruokaostoksia. Eli tavarareissut ajoitetaan niin, että koko perhe osallistuu! Isommille reissuille olemme tähän asti päässeet aina lainaamaan autoa/ menneet kyydillä, sillä tavaramäärää on aina melkoisesti mukana. Jos ja kun vaunujen tarve jossain vaiheessa tulee eteen, pakkaan tietysti vaunut täyteen tavaraa, ja kannan vauvaani itse ;)!


Kantamisen kokemuksista kaikki nyt tältä erää!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Ahti Väinä Aikamieli - Luomuperheen poika!


Poikamme, Väinän syntymästä on nyt kaksi kuukautta ja aika on mennyt suorastaan pelottavan hurjalla vauhdilla. Oma aikakin on historiaa, sillä päivät täyttyvät täydellisesti pikkuisen hoivaamisella, kanniskelulla, syöttämisellä, seurustelulla, vaippojen vaihdolla, ulkoilulla, kotiaskareilla..joka puolella kämppää lojuu pikkuruisia (ja vähän isompiakin) vaatteita, liinoja ja riepuja pulautuksilla koristeltuna..tiskit odottavat tiskaajaansa ja nukkuakin pitäis! Kyse on siis tavallisesta vauva-arjesta. Vai onko sittenkään? Tässä perheessä liinaillaan, kestoillaan, täysimetetään, syödään luomua, ostellaan kirppiksiltä ja reissaillaan pitkin maita ja mantuja.. Haluankin nyt hieman päivitellä, miten meillä on mennyt ensimmäiset kaksi kuukautta :)!

IHANA AAMU

Päivä alkaa tavallisesti aamuherätyksellä, kun pikkuinen tähtösemme heräilee ähisemään. Kellon kanssa eläminen on heitetty romukoppaan. Nyt eletään vauvantahtisesti! Nälkä on pikkuisella kova, ja märkä vaippakin saattaa jo hiukan ärsyttää. Aamut ovat yleensä kuitenkin hyväntuulisia. Kun rintaa on ahnaasti syöty, röyhtäytetään hieman, jotta vältyttäisiin pahimmilta vatsanväänteiltä. Syönnin jälkeen poika viihtyy erityisesti ilmakylvyssä vaipanvaihdon yhteydessä. Käytämme pienokaisellamme kestovaippoja, jotka ovat tähän asti koostuneet harsosta+villaisista vaippahousuista. Meillä vaipanvaihtopiste on yksinkertaisesti vessassa, lavuaarin vieressä, pesukoneen päällä, pehmusteineen laitoineen, toimii loistavasti! Poika tykkää katsella neuvolasta saatua hymynaamajulistetta, joka on liimattuna viereiseen kaappiin. Se on suorastaan vangitsevan meditatiivinen (Samalla äiti saa valmisteltua itsensä päivää varten)! Pikkuisemme rakastaa myös alasti olemista, onhan niin paljon helpompi liikkua, heilutella raajojaan ja treenailla pikkuruisia lihaksia, kuin ison tönkön vaipan kanssa. Jokeltelu ja jutustelu ovat myös mieluisia aamupuuhia! Hymyjäkin satelee :)!


Mielipuuhissaan..


KENGURUKYYTIÄ

Kun on tarpeeksi ilmakylpyilty ja juteltu, on vuorossa sylin aika! Laitan usein pikkuisen kantoliinaan, johon pienen heijailun jälkeen tämä nukahtaa. Kantoliina on kyllä maailman paras keksintö! Molemmat kädet jäävät vapaiksi askareita varten. Pyöräytän tehosekoittimella aamusmoothien, eikä poikaa tunnu yhtään laitteen pörinä häiritsevän. Myös pienet tiskit, pyykkiaskareet ja jälkien korjaaminen sujuvat liinaillen. Kumartuessa vaan täytyy muistaa tukea vauvan päätä! Jokatapauksessa, aamupäivä menee joutuisasti! Puolen päivän jälkeen tehdään yleensä salaattilounas, jonka jälkeen lähdetään ulkoilemaan: Ostamamme viidenkympin käytetyt vaunut ovat edelleen kellarin pimeissä nurkissa pölyttymässä.. poika viihtyy kantorepussa, joten vaunuja emme ole tohtineet edes kokeilla :) (Teen kantamisen ja täysimetyksen, ihanuuksista, sekä kestovaippojen hyödyistä vielä erilliset postaukset).

ILTAKIIREITÄ

Lenkin jälkeen usein poika nukkuu jonkin aikaa. Tässä vaiheessa on hyvä hoitaa muita pakollisia asioita, joko liinan kanssa tai ilman. Joskus ehtii ihan vaan rentoutuakin pikkasen! Ilta onkin sitten aktiivista aikaa. Pikkuinen valvoo yleensä koko alkuillan/illan, ja kaipaa jatkuvasti viihdykettä. Yleensä jumppaillaan, ollaan masullaan lattialla, katsellaan erilaisia esineitä kävellessä ympäri asuntoa. Ruoanlaitto ja ruokailu hoituu yleensä vuorotellen. Myös pienet mahakivut vaivaavat usein iltaisin, jolloin itkuisuus on herkimmillään. Yleensä jollakin tavalla masullaan olo auttaa. Joskus mikään ei auta. Tässä vaiheessa kärsivällisyyttä opitaan varmasti kaikista eniten! Niinkuin joku jossakin joskus totesi, totean nyt minäkin: vauva se taitaa kasvattaa vanhempia enemmän, kuin vanhemmat vauvaa ;)! Mutta positiivarina sanottuna: kaikesta selvitään!



YÖLLÄ NUKUTAAN

Vaikka vauvantahtisesti eletäänkin, menevät yöt lähes täysin vuorokausirytmin mukaisesti :)! Illalla kun menemme unten maille ja valot sammuvat, sammuu myös pieni tähtösemme, turvallisesti äidin ja isän väliin (perhepedistä myös lisää myöhemmin). Yöllä hän herää syömään noin kahdesta kolmeen kertaan, saattaa nukkua jopa viiden tunnin pätkän putkeen, kunnes taas aamulla alkaa heräilemään uuteen, parhaaseen päivään!



VÄLILLÄ REISSAILLAAN

Aktiivisina menijöinä emme toki ole jääneet pelkästään neljän seinän sisälle. Päivittäisten lenkkeilyjen ja kauppareissujen lisäksi teemme välillä pidempiä retkiä luonnossa, jos siihen vain on mahdollisuus. Rohkenin jopa jo syöttää pikkuistamme eräänä lämpimänä aurinkoisena kevätpäivänä ulkosalla, kun nälkä yllätti. Hätä ei lue lakia :D! Helpostihan se sujui! Kaupungillakin on yllättävän helppoa käydä, kun vain tietää hyvät paikat, jossa voi rauhassa syöttää/vaihtaa vaipat. Olemme rohjenneet myös matkustelemaan hieman kauemmaksikin. Molemmilla vanhemmilla/isovanhemmilla olemme käyneet useamman tunnin ajomatkojen päässä. Eli emme ole kokeneet reissailuakaan rajoittavaksi :) Pääasia, että vauva saa tyydytettyä tarpeensa, sekä kokea olonsa turvalliseksi vanhempiensa lähellä, oltiin sitten missä
tahansa!







KEHITYKSEN KAARESSA

Varmaan mielenkiintoisimpia asioita on vanhemmille on päästä seuraamaan vauvan kasvua ja kehitystä. Joka päivä tulee esille uudenlaisia eleitä ja ominaisuuksia! Pieni tähtösemmekin osaa jo hurjan paljon! Hän alkoi todella kiinnostua maailmasta ja nostelemaan päätään koholle noin kahden viikon ikäisenä. Noin kuukauden iässä hän alkoi heiluttelemaan raajojaan innostuksesta, jokeltelemaan ja ääntelemään enemmän, sekä hymyilemään tarkoituksellisesti äitilleen ja isilleen! Niin, ja saihan hän lopulta nimensäkin, joita pitkään ja hartaasti mietittiin..


Hän on Väinä, Ahti Väinä Aikamieli - Luomuperheen poika!



(lisää kuvia pojastamme löytyy Facebookista, tästä linkistä)

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Haukkalan hyvää ja luomua pääsiäistä!


Pakkohan se on hehkuttaa, kun tuli taas täytettyä pullot tuolla Haukkalan ihanalla lähdevedellä, Jyväskylässä käydessämme :) Kyseiselle lähteelle on aina päästävä, kun siellä päin asioi (tässä aikaisempi postaus lähteestä)!


Metsästimme Jyväskylässä myös pääsiäisaiheisia luomusuklaita, lähes tuloksetta. Tuli taas koluttua läpi Katriinan kauppa, Ekolo ja Punnitse ja Säästä, Jyväskylän "kolme kovaa" saman kadun varrella. Harmissamme jouduimme poistumaan kaikista ilman pääsiäisherkkuja. Kävimme vielä Sokoksen ruokapuolella, josta yllätys yllätys löytyikin iloksemme luomusuklaisia pääsiäismunia ja -pupusia! Ja olipa syytä löytyäkin, sillä koko hyllyrivistökäytävä oli täynnä erilaisia pääsiäismakeisia (mihinkähän suuntaan tämä maailma oikein on menossa?! )! Me päädyimme ostamaan hauskan Dammenbergin tummasta suklaasta käsintehdyn pupusen, sillä omat taidot eivät yltäisi moisen tekemiseen ainakaan raakasuklaata valmistaessa :)! Pupua ei edes ole lisäaineilla pilattu, vaan sisältää ainoastaan kaakaomassaa, sokeria, kaakaovoita ja vaniljaa!

Sen sijaan ajattelimme koittaa itse valmistaa raakasuklaamunat "Mignon-tyyliin"(Mignon on varmasti monille tuttu perinteikäs pääsiäisherkku, kananmunankuoren sisällä täyttä suklaata)! Ensin tehdään raa'an kananmunakuoren pohjaan pienehkö reikä, josta valutetaan kananmuna ulos, ja laitetaan sula suklaamassa sisään ja sitten jäähtymään pohja ylöspäin. Tähän kokeiluun ajattelimme laittaa: Kaakaovoita, kaakaojauhetta, hunajaa, rouhittua mantelia ja hasselpähkinää, hyvälaatuista soijalesitiiniä (Puhdistamolta ainakin saa), sekä hieman vaniljauutetta. Saas nähä miten onnistuu ;)! Perinteikkäästi joku piilottaa munat ympäri kämppää oveliin paikkoihin, ja niitä sitten etsitään vesi kielellä!

Ai niin! Mämmin ystävien kannattaa herkutella ihanalla luomumämmillä, jota löytyy ainakin monista kaupoista pakastealtaasta! Kyseinen tuote ei edes sisällä sokeria ;)! Parasta pääsiäistä!

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Levyhehkutus: Swallow the Sun - Emerald Forest and the Blackbird




Noin reilu kuukausi sitten suosikkiyhtyeeni julkaisi pitkästä aikaa uuden levyn, joten pakkohan siitä on täälläkin hehkuttaa. Vaikka olenkin "positiivari", löytyy minustakin "synkkä ja mystinen" puoleni, joka ilmenee etenkin raskaan musiikin ja taiteen kautta, jotka ovat myös suurena osana elämäntapaa, siinä missä ekologisuus tai kiinnostus eriaisiin ruokavalioihinkin. Olen aina rakastanut jollakin tapaa melankoliaa, ja koen sen jonkinlaisena "paatuneen romantikon" inspiraation lähteenä. Surumielisyys on kaikessa haavoittuvaisuudessaan herkkää ja kaunista, jotakin todella puoleensavetävää ja sielukasta. Se voi olla myös vaarallisen kohtalokasta, jos synkkyyteen jää vellomaan tai jos se hallitsee elämää. Parhaimmillaan melankolisuudesta nauttiminen voi olla kuitenkin terapeuttista! Löydettyäni aikanani tämän yhtyeen (vuonna 2003), rakastuin siihen korviani myöten ( joskus jopa pakkomielteeksi asti ravaten keikoilla jopa toisella puolea Suomen) ja niinpä siitä on tullut yksi suurimmista voimavarani lähteistä (ja vaikeimpina aikoina jopa henkeni pelastajista)..Kiitos

Levyn teemana ja innoittajana on ilmeisesti Tapio Rautavaaran synkkä "Sininen Uni", joka on ainakin itselle ollut tuttu laulu lapsuudesta kultaisine metsineen ja sinilintuineen. Myös tällä levyllä avausraita johdattaa heti synkkään satumaahan.. Niinkuin aiemmatkin levyt, myös tämä uutukainen paranee aina vain jokaisella kuuntelukerralla ja on taas erilainen kuin edeltäjänsä. Siltikin yhtyeelle tyypilliset, ihanat piirteet, (esimerkiksi sydäntä särkevät harmonisesti itkevät kitarat) ovat tunnistettavissa. Nyt akustista kitarointia on enemmän, sekä vokalisti Mikko Kotamäen ( jonka ääntä voisin hehkuttaa maan ääriin asti..) puhtaita lauluosuuksia. Mikon kattava ääniskaala matalien murinoiden, hempeiden laulujen, riipivien rääyntöjen, mystisten kuiskausten ja puheiden ohella on taas aiempaa monipuolisempi. Levyllä esiintyy myös jälleen jonkinasteinen Twin Peaks - piiloteema, jota voi huomata lyriikoihin piilotetuista lauseista..ihanan nerokasta!


Emerald Forest and the Blackbird

Emerald Forest and the Blackbird
1. Emerald Forest and the Blackbird
2. This Cut is the Deepest
3. Hate, Lead the Way!
4. Cathedral Walls
5. Hearts Wide Shut
6. Silent Towers
7. Labyrinth of London (Horror pt. IV)
8. Of Death and Corruption
9. April 14th
10. Night Will Forgive Us

Tässä linkki sampleihin..

Tässä uusi, hieno, ja taiteellinen Swallow the sun - Cathedral Walls musiikkivideo:





Pari vanhempaa, yhtä mystistä ja taiteellista Swallow the sun- videota:





Yhtyeen kotisivut: www.swallowthesun.net

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Lukuvinkki: Ruokavallankumous


Luin äskettäin mielenkiintoisen ja kohutun kirjan, nimittäin Andreas Eenfeldtin "Ruokavallankumous", jossa puhutaan luonnollisten rasvojen puolesta ja hiilihydraatteja vastaan. Kirjan mukaan metabolisen oireyhtymän tekijät, kuten keskivartalolihavuus, korkea verensokeri, korkea verenpaine sekä rasva-aineenvaihdunnan häiriöt saataisiin kuriin vähähiilarisella ja lisäaineettomalla, aidolla ravinnolla, ja syömällä pääasiallisesti rasvaa, sekä tyydyttynyttä että tyydyttymätöntä. Kirjassa on aika hurjia ravitsemussuosituksia. Pääasiassa suositaan erilaista lihaa, rasvaisia maitotuotteita sekä maanpäällisiä vähähiilarisia kasviksia. Mitä enemmän rasvaa, sen parempi! Vaikken itse ihan tuolle linjalle täysin lähtisikään, olen myös täysin sitä mieltä, että ihmisen tulisi pääasiassa syödä sitä, mitä se on aina syönytkin metsästäjä-keräilijänä (Raakaravinnon ohella kivikautinen ruokavalio on kiinnostanut minua lähes yhtä paljon) ..kasveja ja niiden hedelmiä ja marjoja sekä luonnon lihaa ja kalaa. Maanviljelys taasen on evoluuttisesti aivan liian uusi juttu, eivätkä kaikkien elimistöt ole sopeutuneet siihen, lisäaineista ja nykyajan roskaruuasta puhumattakaan! Sokeria ja hiilarihöttöä on kaikki paikat väärällään ja ihmiset sen kun sairastuu..Onkin ollut mielenkiintoista seurata, kuinka diabeteksen räjähtäessä hurjiin lukemiin, on karppauksesta tullut "trendidieetti". Karppaajiakin on moneen junaan, ja kiistelyt rasvan laaduista ja määrästä vaihtelevat. Oli miten oli, toivon mukaan ainakin rasvakammoisuus alkaa pikkuhiljaa väistyä ihmisten mielistä..

Uskon itsekin vähähiilarisen ruuan positiiviseen vaikutukseen, sillä olen sen itse kokenut. Karsin muutama vuosi sitten ruokavaliostani sokerit ja tärkkelyksen, kun siirryin raakapainotteiseen ravintoon. Paino tippui kymmenisen kiloa. Se, missä muodossa rasvat tulisi syödä, voidaan ollakin sitten montaa mieltä. Itse olen pääasiassa käyttänyt luomulaatuisia kylmäpuristettuja öljyjä, sekä siemeniä ja pähkinöitä. Toki myös silloin tällöin luomulaatuista lihaa, kananmunia ja kalaa ja joskus maitotuotteita (etenkin juustot tuntuvat olevan heikkouteni!). Raskauden myötä lisäilin ruokavaliooni hieman enemmän kypsennettyä ruokaa ja eläinkunnan tuotteita (etenkin kun sain tietää veriryhmäni, joka on O+ tarkoittaen sitä, että kivikautinen ruokavalio on sopivin vaihtoehto), mutta raa'an ravinnon osuus on edelleen ollut yli puolet syömisistäni. Olen siis mennyt hieman lähemmäksi kivikautista ruokavaliota (äärimmilleen en tässäkään tapauksessa ole menossa).Toisaalta, "Aito" luonnon liha ja kala on kuitenkin niin kiven alla ja kallista, että se luo haastetta valintoihin. Luomulihoista olen lähinnä törmännyt naudan lihaan eri muodoissa, sekä kananmuniin. Tehotuotettuja eläinkunnan tuotteita en osta.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Synnytyskokemukseni





Niin siinä sitten kävi, että pieni poikamme syntyi noin reilu viikkoa ennen laskettua aikaa (rv 38+4) tänne talven keskelle 8.2. klo 1.56! Ajattelin nyt kertoa ihan julkisesti oman kokemukseni synnytyksestä, tuosta tabusta ja yleensä niin vaietusta asiasta.. Jokainen synnytyshän voi olla täysin erilainen. Kukaan ei voi päättää sen kulkua etukäteen, vaan sen mukana on mentävä, omien sietokykyjen mukaisesti.. Kenenkään ei koskaan pitäisi arvostella tai verrata synnytyksiä toisiinsa. Jokainen synnytys on yhtä arvokas, tasavertainen.. Minua hymyilytti kun kuulin erään tuttavan sanomana "Aika vähän naiset noista vaivoistaan puhuu. Tulee vaan sellainen olo et pyöräyttelee vauvoja kuin plussapalloja ikään" Niinpä..Synnytys on naiselle varmasti yksi rankimmista, mutta samalla myös palkitsevimmista kokemuksista. Se voi olla jopa traumaattinen, mutta samalla positiivisesti hämmentävä..Joka tapauksessa, kokemuksista kannattaisi puhua, etenkin jos jokin jää painamaan mieltä. Harvalla synnytys menee täydellisesti..Tässä nyt kuitenkin omia kokemuksia, olkaapa hyvät :) :

7.2.2012

Heräsin yöllä voimakkaaseen napsahdukseen. En ole varma, kuuluiko ääni oikeasti, vai oliko se vain pääni sisällä..Napsahduksen ohessa tunsin pienen pään töytäisyn ja ison ryöpsähdyksen. Jotakin nestettä ryöpsähti paineella pitkin sänkyä..Lapsivedet.. Kello oli 04.20 tai jotain sinne päin ( ja oli muuten täyden kuun yö vieläpä!)..Mietin, että eihän tän vielä pitänyt tapahtua. Hölmö ajatus. Totta kai tiesin, että se voi tapahtua milloin vain ja millä tavalla tahansa (en ehkä ensimmäisenä odottanut synnytyksen käynnistyvän vesien menolla, vaikka se onkin normaalia). Tilanne tuli kuitenkin aivan puskain takaa. Vähän aikaa ihmettelin ympärilleni, ja mietin että mitäs nyt pitikään tehdä.. ai niin! Soittaa sairaalaan tietysti.. Rauhassa nousin sängystä ja haeskelin oikeaa puhelinnumeroa. Lopulta sain soitetuksi. Kyselivät lapsiveden väriä.. väri normaali/kirkas..supistuksia? Ei mitään kunnollisia ainakaan vielä..Kehottivat nukkumaan vielä pari tuntia, ja kehottivat aamulla tulemaan paikan päälle. Nukkumaan? Miten muka voisin nukkua :D? Olinhan ihan puulla päähän lyötynä..Kuitenkin rauhallisin mielin.. Pakkasin loputkin tavarat sairaalakassiin (tai oikeastaan kasseihin.. meillä niitä oli ainakin kolme!). Samalla aloin tunnistamaan yhä selvemmin "menkkamaiset jomotukset" mahalla. Mietin, että kai nää jonkinlaisia supistuksia on..Otto kävi laittamassa auton lämmitykseen, ja menimme vielä lepäilemään hetkeksi. Aika meni äkkiä. Pian olikin jo aamu..vedin smoothiet naamariin ja olin valmis lähtemään. Jännäsimme auton starttaamista, sillä muutama päivä takaperin keikalta lähtiessämme keskellä yötä 30 pakkasasteessa auto ei startannutkaan. Onneksemme se nyt kuitenkin starttasi. Matka sairaalalle vei kuitenkin yli tunnin ( halusin synnyttää Vammalassa, palaan tähän myöhemmin)..olimme unohtaneet Tampereen keskustan aamuruuhkat, emmekä tajunneet ajaa kiertotietä. Onneksi ei kiirettä ollut..

..Sairaalaan päästyämme pääsin heti huoneeseen, jossa mittailtiin vauvan sydänäänet ja omat supistustiheydet. Kaikki oli kunnossa. Pääsimme sen jälkeen omaan "odotushuoneeseen" koko avautumisvaiheen ajaksi. Asetuttuamme, kätilö katsoi kohdun tilanteen..Hän ei kuitenkaan saanut tuntumaa kohdun avautumisesta..varoi vain ronklaamasta liikaa tulehdusriskin takia (koska lapsivedet on menneet) ja kehotti odottelemaan. Illemmalla katsottaisiin tilanne uudelleen. Olisimme päässeet jopa kotiin, muttei viitsitty lähteä ees taas ajelemaan. Aika tuntui matelevan..supistuksia tuli ehkä 10-15 minuutin välein.. ne ei tuntuneet kovinkaan voimakkailta. Lähdimme ulkoilemaan. Oli ihana aurinkoinen päivä. Kävelimme jonnekin rannalle, ja palloilimme Vammalan keskustassa. Löysin luontaistuotekaupan, josta ostin mammateetä ja eteeristä Tea tree-öljyä. Palasimme taas sairaalalle, ja saimme syödyksi. Kuuntelimme musiikkia ja lueskelimme. Aika tosiaan tuntui matelevan. Välillä kuunneltiin taas sydänääniä ja katseltiin supistustiheyttä. Lähdimme uudelleen ulos, sillä liikkuminen teki hyvää. Kävimme kaupassa, ja huomasin kassajonossa odotellessa supistusten voimistuneen niin, että piti keskittyä hengittelemään. Joskus viiden aikaan iltapäivällä yritin taas syödä, mutta en oikein saanut alas palastakaan.. Supistuksekin alkoivat olla tuntuvampia ja tihenivät. Kokeilin keinua keinutuolissa, mutta se ei tuntunut yhtään hyvältä. Sängylläkin oli huono maata, ja se tuntui harventavan supistuksia (huomasin tämän, kun jouduin makoilemaan välillä sydänääniä kuunneltaessa). Saimme lattialle patjoja, säkkituolin ja jumppapallon..Sain myös lämpimän savipakkauksen.. asettelin pakkauksen pallon päälle ja heijasin pallon päällä istuen ja samalla nojaten sängyn reunaan.. se tuntui auttavan.. Yritin rentoutua parhaani mukaan ja hengitellä rauhallisesti..Ihana mieheni myös auttoi hieromalla alaselkää supistusten aikana..

...Kun supistukset alkoivat vain voimistua, menin kehoitusten mukaisesti suihkuun (ammekin sairaalasta löytyi, muttei suositeltu vesien menon takia). Se tuntui taas tepsivän. En tiedä, kauan sielä seisoskelin, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa veden juosta selkää pitkin, ja nojailla eteenpäin..Välillä tunsin jopa ponnistamisen tarvetta.. en pystynyt hallitsemaan supistuksia.. keskityin hymisemään matalalia ääniä, ja päästin suustani omituista sihinää..Olo oli kuin villieläimellä, toimimassa vaistojen varassa..Jostain syystä tuo sihiseminen auttoi..Kello taisi olla kymmenen illalla. Kätilökin oli vaihtunut..Välillä tunti, että ketään ei näkynyt/kuullut missään. Missähän kätilö mahtoi viipyä? Olo alkoi olla väsynyt ja kaipasin todellakin lepoa. Olisi myös ollut kiva tietää, missä vaiheessa oltiin menossa.. Oliko mitään edistystä tapahtunut? Suihkun jälkeen koitin levätä hetken sängyllä..Olo alkoi olla todella tukala.. Puoli yhdentoista maissa kätilö vihdoin saapui. Hän tarkkaili minua supistusten aikana, ja kehotti vain puhaltelemaan ulos. Sanoin, etten pysty enää, ponnistuttaa..hän ei meinannut uskoa.. pyysin katsomaan kohdunsuun tilanteen, sillä jos tilanne ei olisi paljoa edennyt, olisin varmasti valmis ottamaan jotakin vahvempaa, mikä veisi kivut pois, ja antaisi edes hetken levolle. Kätilö oli ensin sitä mieltä, ettei vielä katsottaisi tilannetta tulehdusriskin vuoksi. Hetken irvistyksiäni tarkkailtuani hän suostui kuitenkin tarkastamaan.. Ihmetellen hän totesi, että voisiko muka olla jo 9 cm auki? Toinenkin hieman kokeneempi kätilö pyydettiin paikanpäälle katsomaan.. hetken tunnusteltuaan hän totesi "kyllä vain.. enää sentti jäljellä!"Kätilöt jaksoivat kummastella kivunsietokykyäni. Oloni helpottuikin heti kun tajusin, ettei tässä enää mitään levättäisi..sain kummasti lisävoimia.. pian saisin nyytin syliini..

Keskiviikko 8.2.2012

Aloimme valmistelemaan synnytyssaliin lähtöä. Vesien menosta oli kulunut 18 tuntia, joten ei auttanut muuta kuin käskystä ottaa antibioottitippa (syynä taas tulehdusriski). Pian köpöttelimmekin synnytyssaliin. Nojailin tukeen ja heijasin ja sihistelin supistusten aikana. Ponnistuksen tarve oli kova, mutten edelleenkään saanut ponnistaa. Aika meni entistäkin hitaammin. Tiistai vaihtui keskiviikoksi. Pikku hiljaa sain kevyesti ponnistaa, tai ainakaan sitä ei tarvinnut estellä. Tunsin hiljalleen vauvan laskeutuvan alaspäin. Kätilö käski supistuksen aikana pidättämään hengitystä ja tein työtä käskettyä vaikka se tuntuikin jotenkin epänormaalilta. Istuin taas pallon ja savipakkauksen päällä sängynlaitaan nojaten. Jossain vaiheessa (ajantajuni oli täysin kadonnut) kätilö sanoi, että supistuksia pitäisi tulla tiheämmin, joten hän kehoitti ottamaan oksitosiinia (mietona versiona, sellainen nenään suihkutettava), jotta tilanne edistyisi. En ollut kuitenkaan halukas sitä tekemään. Jossain vaiheessa painostuksen alla suostuin suihketta ottamaan. Kyseessä olisi kuitenkin luonnollinen aine, sama, jota kehonikin tuottaa..Suihkeen jäljiltä supistukset voimistuivatkin ja olivat täysin kontrolloimattomissa. Olisin halunnut ponnistaa seisaallani, mutta ilmeisesti se ei ollut mahdollista. Päätin yrittää jakkaralta, joka äkkiä olikin ilmestynyt alleni. Asentoni ei tuntunut parhaata mahdolliselta. Kätilö kykki jakkaran juurella ja sanoi että pää näkyy jo.. rajut ponnistukset jatkuivat, ja tunsin samalla viiltävää kipua ja repimistä, mutta samalla sen, kuinka vauva tuli yhden supistuksen aikana kokonaan ulos.. kahdella työnnöllä.. Kuului kova parkaisu, ja siinä hän nyt oli..pieni poikamme..napanuorakin oli kiertynyt kaulan ympärille kolmesti.. mutta siinä hän oli elävänä ja terveenä. Kello oli 1.56. Kipusin sängylle makaamaan ja sain lapseni heti syliini. Kipukin loppui hetkeksi siihen paikkaan.Olin sanaton..

En tajunnut yhtään mitä ympärillä tapahtui..Hämmästelin vain tuota pientä ihmettä, joka aukoi nappisilmiään ja tuijotteli ympärillensä hiljaa..pian hän hakikin jo ensimmäisiä maitopisaroita ja onnistuikin ne saamaan. Se oli juhlan hetki! Jonkin ajan kuluttua mieheni sai katkaista napanuoran.. En koskaan unohda, kuinka poikamme pieni valpas, kurttuinen nyrkki tarttui pihdeistä kiinni. Istukkakin syntyi hiljalleen ulos, pienillä ponnistuksilla. Sen saisimme mukaan lähtiessämme sairaalasta. Hetken päästä katsastekkiin sitten tuo oma alakerta, joka ilmeisesti oli kuin hurrikaanin jäljiltä. Olin revennyt aika pahasti, vaikken tässä vaiheessa tuntenutkaan pahemmin kipuja. Ei auttanut muuta kuin lähteä ompeluttamaan paikkoja. Sillä aikaa mieheni sai jäädä poikamme kanssa, kun häntä mitattiin ja punnittiin. Syntymäpainoa oli 2870 grammaa, pituutta 48,5 cm ja päänympärys 32,5 cm. Pikkuinen poika :)! Ompeluiden jälkeen olin jonkin aikaa heräämössä odottelemassa, että puudutus lakkaisi vaikuttamasta. Tuntui, että siinä meni ikuisuus.. halusin vain päästä takaisin perheeni luo. Onneksi perheeni tuli minun luo. Poikamme pääsi syömään rinnalleni ja oli reipas imu! Aamukin jo valkeni, ja pääsimme onneksemme asettumaan sairaalan ainoaan perhehuoneeseen. Muita synnyttäjiä ei ollut! Tämä oli yksi hyvä syy tulla Vammalaan synnyttämään, vaikka Tays olisi ollut kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Tayssissa huhujen mukaan kova kiireen tuntu, ja synnyttäjiä niin paljon, että osa joutuu kärvistellä käytävillä koko avautumisvaiheen ajan. Vammala on myös tunnettu vauvamyönteisyysohjelmastaan. Aluksi suunnittelin jopa synnyttämistä kotona (etenkin kun sairaala ihan lähellä), mutta taloudellisen tilanteemme vuoksi meillä ei yksinkertaisesti olisi ollut siihen varaa, joten päädyimme Vammalaan, joka oli toisiksi paras vaihtoehto :)


Vammalassa syntyneet vauvat helmikuun 1-10. päivä


Olimme majoittuneena perhehuoneessa keskiviikosta lauantai-iltaan asti, eli neljä päivää. Sairaalassa siis yhteensä 5 vuorokautta. Ajantaju ja päivien kulku oli aivan sekaisin. Olimme vain liikuttuneita pienestä nyytistämme. Huoneessa saimme olla aikalailla rauhassa, vaikka ensin siellä ravasikin aika usein eri hoitajia auttamassa vaipanvaihdossa (pääsimme käyttämään heti harsoja, mikä oli hirmuisen kiva :) ) ja tarkistelemassa vauvan imuotetta. Ensimmäisenä vuorokautena syöttöväli oli 2 tuntia ja sen jälkeen 3 tuntia. Nukuttuja tunteja ei pahemmin sairaalassa tullut.. Tuoreet isovanhemmatkin (kaikki 4) ennättivät jo pienokaista katsomaan sairaalaan. Olin myös onnellinen siitä, että mieheni oli koko ajan apunani. Oma liikkuminen oli hyvin vaivalloista repeämien takia, enkä saanut itse edes housuja jalkaan! Voitte vaan arvata, miten on ollut laita WC:ssä asioinnin kanssa! Istuminenkin on sallittua vain pakon edessä seuraavan kolmen viikon ajan..

Kotiin lähdimme siis lauantaina, kun kaikki pakolliset asiat oli saatu hoidettua. Autossa istuminen kyllä pelotti, mutta saatiin mukavasti penkkiä takanojaan, ja matka kotiin olikin ehkä elämäni nopein ajomatka. Pieni nyyttimmekin oli aivan hiljaa ja rauhassa koko matkan. Kotiin päästyä tuntui aivan mahtavalta, mutta kummalliselta. Kaikki oli jotenkin toisin. Olimme nyt perhe!

Vaikka synnytys olikin rankka kokemus, oli se hyvin antoisa elämys. Kaikkine kipuineen, en vaihtaisi sitä pois ikinä mistään hinnasta. Vaikkei se ollutkaan ihan täydellinen kokemus ( niin kuin jo aiemmin totesin, harvalla varmaan on?), oli se juuri niin hyvä kun sopikin olla. Pääsin synnyttämään aktiivisesti, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ("luomusti", niin kun jotkut haluavat sen ilmaista), niin kuin haaveilinkin. Omat vaikeudet tulivat puolestaan sitten pahojen repeämien (3.asteen, joita saa vain noin 1% synnyttäjistä!), joiden paraneminen vie aikaa ja joita etukäteen kovasti pelkäsinkin. Ilmeisesti syynä voi olla monikin tekijä. Kätilö tunnusti myöhemmin, ettei kyennyt kunnolla jakkaralta ponnistaessa tukemaan välilihaa. Voisin myös kuvitella, että erilainen hengitystekniikka ja ponnistusasento olisi ollut parempi, ainakin itselleni. Yleensä pahat repeämät tulevat selkeästä syystä, kuten esimerkiksi imukuppisynnytyksessä. Mutta toivon mukaan aika parantaa haavat :) Pääasia, että saimme terveen, ihanan ihmisenalun! Ihmeellistä on elämä!

Terveisin, onnellinen äiti!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Raskauden loppumetreillä..


Enää ei ole pitkä aika "haikaran vierailuun". Välillä tuntuu, että nämä ovat olleet elämäni pisimmät yhdeksän kuukautta, vaikka aktiviteettia onkin riittänyt. Omalla kohdallani olokin on normalisoitunut loppua kohden, vaikka moni hehkuttaakin raskauden parhaasta keskivaiheesta (joka taas minulla meni ainakin väsyillessä ja kipuillessa). Löysin itseni jopa hiihtoladulta vielä viikko sitten, mikä vähän yllätti itsenikin, mutta pakko oli päästä edes kerran suksien päälle tänäkin talvena :)! Jyrkät alamäet kävelin kaatumisriskin varalta, mutta muuten meno oli vauhdikasta! Käyn päivittäin kävelyllä raittiissa ulkoilmassa, eikä liitoskivuistakaan ole hetkeen ollut riesaksi. Lisäksi olen tehnyt joitakin raskausajan venytysharjoituksia säännöllisesti. Liikuttua tulee myös jonkin verran kaupungilla shoppaillessa sekä kotona häärätessä. Mahakaan ei tunnu yhtään isolta tai rajoittavalta, vaikka ollaankin jo viimeisillä viikoilla. Oikeastaan ainoa pidempiaikaisempana kuormittavana riesana on ollut jonkin verran kipeä selkä, joka sekin vaivaa lähinnä istuessa (etenkin pidemmät autoreissut). Yöunet ovat myös jääneet viime aikoina vähemmälle, mutta siltikään ei väsymys paina. Piinaavinta taitaakin nyt olla vain odottaminen ja odottaminen, että milloinka tämä pieni ihmisenalku uskaltaa jättää tuon mukavan hämärän ja lämpimän (mutta niin ahtaan!) elinympäristönsä ja pusertautua tähän omituiseen maailmaan..Niin, se voi tapahtua nyt milloin tahansa :)!

Voisinkin vähän kertoa, millä luonnonmukaisilla tavoilla olen valmistautunut tulevaan koitokseen viimeisen kolmannekseni aikana..


Vadelmanlehtitee!
Tämä on raskaana olevien parasta juomaa. Olen nauttinut säännöllisesti vadelmanlehtiteetä viimeisen raskauskolmanneksen aikana 3 kupillista päivässä. Vadelmanlehtiteen juomisesta voi olla apua synnytyksessä, helpottamaan kohdun työskentelyä. Frantsilan kirjan mukaan raskauden ensimmäisellä kolmanneksella teetä suositellaan juotavaksi kupillisen päivässä, keskikolmanneksella 2 kupillista, ja viimeisellä kolmanneksella 3 kupillista. Jää nähtäväksi, onko teen lipittämisestä ollut hyötyä, mutta hyvää se ainakin on :)! Kuvassa Pyhän Olavin vadelmanlehtiteetä, mutta mikä tahansa vadelmanlehti käy!


Olen myös kuuriluontoisesti käyttänyt joitakin Frantsilan lisäravinteita yleisvireyttä nostamaan, sekä varmistamaan erilaisten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Monipuolinen ruokavalio tietysti ennen kaikkea!


Öljyseosta raskausarpien ennaltaehkäisyyn/hoitoon olen hieronut vatsan ja rinnan alueelle joka ilta. Olen sekoittanut oliiviöljyä ja vehnänalkioöljyä, sekä lisännyt pari tippaa mandariinin eteeristä öljyä (taitaa olla ainoa eteerinen öljy, joka sopii raskaanakin olevalle). Lisäksi olen öljynnyt välilihan aluetta päivittäin jollakin hyvällä kasviöljyllä. Tämä saattaa ehkäistä/vähentää repeämien syntyä. Aion nyt parin viimeisen viikon aikana kokeilla kyseiselle alueelle myös Frantsilan kuismaöljyä, jota suositellaan käytettäväksi myös synnytyksen yhteydessä sekä jälkihoidossa. Kuismaöljyä kannattaa käyttää myös alavatsalle ja -selälle.



Venytysharjoitukset..

Monet venytykset rentouttavat ja niitä voi käyttää apuna myös synnytyksessä. Tärkein harjoituksista on ollut ehdottomasti kyykkyistunta. Se on yllättävän haastava, mutta siitä voi olla paljon apua synnytyksessä, synnytti sitten missä asennossa tahansa. Kyykyssä istuminen venyttää ja rentouttaa mukavasti välilihan aluetta ja voi myös ehkäistä repeämiltä. Ajatella, ennen kaikki naiset luonnollisesti istuivat kyykyssä, tekivät töitäkin kyykkyasennossa ja etukumarassa.. Synnyttäminen pystyasennossa ja kyykyssä on ollut luontevaa. Nykyään vaan istutaan toimistotuoleilla ja sohvilla, ja kyykkyistuntaa saa ihan toden teolla harjoitella. Itselläni haasteellisinta on tuntunut olevan etenkin nilkkojen jäykkyys..Mutta hyvää treeniä on ollut :)! Kaikki lantiota avaavat liikkeet ovat tehneet hyvää! Syvää kyykkytreeniä ei kuitenkaan suositella enää raskauden viimeisille viikoille, joten nyt olenkin keskittynyt enemmän muihin venytyksiin ja rentoutumiseen. Hyviä harjoituksia synnytystäkin ajatellen ovat myös hengitys-, mielikuva- sekä meditaatioharjoitukset...Parasta ja rentouttavinta on ollut etenkin syvään hengittäminen!


Niinkuin jo aiemmin joskus mainitsin, olen ahminut paljon luonnonmukaiseen raskauteen ja synnytykseen, sekä lapsenhoitoon littyviä kirjoja, jopa pakkomielteisesti. Eipä silti, eihän sitä pelkästään kirjoista opita, mutta ne ovat tukeneet omia ajatuksiani, sekä innostaneet positiivisella tavalla valmistautumaan uuteen tulevaan elämään.

Minni Niemelän huipputeokset kantoliinoista, kestovaipoista sekä imettämisestä (kuvassa)..Muita hyviä lukemiani teoksia: Janet Balaskasin "Aktiivisynnytys" sekä "Mammajumppaa", Hanna Hirvosen "Vesi kannattaa", Aila Miettisen "Nainen naiselle - Luonnollinen syntymä", Malla Rautaparran "Raskaus, synnytys, äitiys" sekä "Kantamisen kausi" sekä Minna haatajan "Hyvä Syntymä"..Toki on muitakin hyviä ;)

Shoppailuja vauvalle..

Niin, aina sitä miettii, että mitä kaikkea tuollainen uusi pieni tulokas tarvitsee :)! Raskauden alkupuoliskolla ostovimma oli ehkä suurimmillaan. Tuntui, että vauvan tuloon tuli psyykattua osittain myös sillä tavalla, shoppailemalla. Toki tämäkin vimma tuli toteutettua "ekosti". Lähinnä tuli hamuttua kirppiksiltä pieniä söpöjä vaatteita, joita onkin kertynyt kaappeihin vino pino. Hommasimme tutultamme myös rattaat käyttettynä viidellä kympillä, jotka ovat nyt varastossa killumassa. Sitä tässä mietitäänkin, että kuinkahan paljon tulee käytettyä, jos minusta nyt tuleekin "liinailuhirmu" :)! Löysin ensimmäisen kantoliinani kirppikseltä (kuvassa vasemmalla). Uutena olemme ostaneet hyvälaatuisen kantorepun sekä talvikantosuojan (nämä myös kuvassa). Kantoliinojen hyödystä varmaan kerron jatkossakin.. Katsoo nyt miten juttu lähtee käyntiin!

Vaatteissakin olen yrittänyt panostaa ennen kaikkea laatuun. Hurahdin aikanani Ruskovillan tuotteisiin, joten ajattelin hommata myös tulevalle pienelle kaiken mahdollisen käsille saatavan. Kestovaippatuotteet olen ostanut uutena (lähinnä harsot, välivaipat sekä riisipaperia).. muita ruskovillan tuotteita/vaatteita olen huutanut huuto.netistä. Nuohan ei mitään halpoja ole, etenkään uutena, mutta pitäisi olla laadukkaita. Materiaaleina luonnonmukaisesti tuotetut luonnonkuidut; villa, silkki, puuvilla, bambu.. Kuvassa huojuva pino ruskovillaisia :D Rakas puolisoni vitsailikin, että voisin jo pian perustaa oman Ruskovilla- myyntipisteen!

Paljoa muuta ei ollakkaan sitten osteltu. Toki innokkaat isovanhemmat ovat ostelleet jonkin verran, lähinnä vaatteita. Äitiyspakkauksessakin oli paljon tavaraa, joten eiköhän niitäkin tule hyödynnettyä. Pinnasänky saatiin käytettynä, tosin sekin odottelee myöhempää käyttöä varten, sillä ajattelimme kokeilla perhepetiä ainakin ensialkuun :)! Kylvetysvannakin on "perintökalustoa". Äskettäin saimme myös turvakaukalon ja vähän lisää kantoliinoja/pusseja lainaksi. Haluan uskoa, että sitä pärjää yllättävän vähällä tavaramäärällä, kunhan vain rakkautta ja huolenpitoa riittää =)!


Tässä vielä kuva tuosta "pallosta" rv 37+0. Eli tänään ollaan täysiaikaisia! Ehkä sen kunniaksi voisi alkaa sairaalakassia pakkailemaan!
Niin, ja viimeiset raskausajat täällä nautitaan varmastikin hiljaiasuudesta ja levosta, ihanista talvisista päivistä, hieronnasta, hyvästä musiikista, ruuasta ja ihan vaan olemisesta :)! En pelkää synnytystä, enkä todellakaan voi tietää, että mitä tulee tapahtumaan. Vaikka olenkin "valmistautunut" erilaisin konstein, kukaan ei voi ennaltamäärätä asioiden kulkua. On vain asennoiduttava ottamaan vastaan kaikki sellaisena kun se tulee.. Kaikki kun on mahdollista..Toivotaan vain parasta! :)