Sananen kiintymysvanhemmuudesta..ja tavoista toimia vanhempana ylipäätään..

Löysin tuossa taannoin sanan "kiintymyysvanhemmuus", johon en ennen ollut törmännytkään. Taisin eksyä sivulle, kun etsin juttuja vauvan yösyömisestä. En ole koskaan erityisemin pitänyt genrittelystä tai asioiden tai ihmisten lokeroinnista johonkin tiettyyn juttuun, sillä näen asiat ja ihmiset aina yksilöinä. Joskus kuitenkin tällaisten termien käytöstä voi olla hyötyä jäsennelläkseen joitakin asioita. Eli tässä tapauksessa meidän perheessä näyttäisi jokseenkin toteutuvan tuollainen kiintymyysvanhemmuuden muoto, ja lukiessani sen määritelmää wikipediasta, tuntuu koko homma tukevan omia ajatuksiani sekä luonnollisia toimintatapojani..Siksi haluankin blogissani hieman valoittaa, mitä kiintymyysvanhemmuus on, sillä se ei tunnu meillä läsnimaissa olevan suosiossa, eikä katukuvassa juurikaan näy..



Wikipedia sanoo kiintymyysvanhemmuudesta näin:

" Kiintymysvanhemmuus on John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan perustuva, läheisyyttä ja lapsen tarpeiden kunnioittamista korostava vanhemmuuden tyyli erityisesti vauvaikäisten vanhemmille.
Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhaislapsuudessa kehittynyt vahva tunneside hoivanantajiin muodostaa pohjan aikuisiän läheisille ihmissuhteille. Jos tällainen vahva tunneside ei varhaislapsuudessa pääse kehittymään, syntyy reaktiivisen kiintymyshäiriön (reactive attachment disorder) nimellä tunnettu häiriötila.
Termi kiintymysvanhemmuus on lastenlääkäri William Searsin kehittämä.
Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan^[1] kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata kahdeksan periaatteen muodossa:

1. Raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen kannattaa valmistautua hyvin
2. Lapsen ruokkimisen on tapahduttava rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirissä
3. Lapsen tarpeisiin on reagoitava herkästi
4. Lasta tulee koskettaa runsaasti ja hellästi
5. Lapsella on tarpeita myös yöllä
6. Lasta on hoivattava johdonmukaisesti rakkaudella
7. Kurinpidon tulisi tapahtua positiivisessa hengessä
8. Lapsen, omien ja perheen tarpeiden välillä tulisi pyrkiä toimivaan tasapainoon

William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymysvanhemmuuden kirja^[2] seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhemmuuden työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein.

1. Varhainen kiinnittyminen (bonding)
2. Vauvantahtinen imetys
3. Vauvan kantaminen
4. Vauvan kanssa nukkuminen
5. Vastaa vauvan itkuun
6. Varo vauvakouluttajia
7. Vaali tasapainoa ja vedä rajat   "                        

 Lisäksi wikipedian mukaan kiintymyyssuhdeteoria tukee ajatuksiani siitä, että me ihmiset kädellisinä eläiminä kannamme avutonta jälkeläistämme pitämällä tämän jatkuvasti lähellämme, sillä evoluution tuloksena olemme kehittyneet niin, eivätkä nuo tarpeet ole mielestäni muuttuneet, vaikka elinolosuhteemme ja teknologia ovat muuttuneetkin radikaalisti. Yleensä olenkin huomannut jonkin ongelman ilmetessä, että syvästi taaksepäin katsominen..paluu juurille auttaa..Aika rajustihan tuossa artikkelissa tosin pelotellaan mahdollisista häiriöistä, jos ei tietyllä tavalla toimi, mutta noin pääasiassa olen kiintymysvanhemmuuden suhteen kyllä jokseenkin samoilla linjoilla.. :) Ja vaikka termi onkin jonkun lääkärin kehittelemä, niin ovat nämä mielestäni ihmiselle ilman termittelyä ihan luonnollisia lajityypillisiä tapoja toimia ilman sen kummempaa kasvatusta..

 Tässä vaiheessa haluan taas myös huomauttaa kaikkia lukijoita, etten missään nimessä halua arvostella ketään lapsen kasvatusasioissa, vaan haluan lähinnä tuoda esille, kuinka meillä toimitaan, tai että on useita eri tapoja toimia lasten kanssa. Etenkin nyky-yhteiskunnassa tuntuu, etteivät äidit osaa tukea toisiaan, vaan arvostelevat toistensa tapoja toimia äitinä. Tämän voi huomata lukuisilla eri keskustelupalstoilla. Törmään itsekin jatkuvasti tilanteisiin, joissa joku arvostelee tapaani toimia vanhempana. Tämän sain huomata jo astuessani ensimmäistä kertaa neuvolaan raskausasioissa, sekä sittemmin synnytysasioissa sekä nyttemmin vauvan kanssa. Myös lähipiirissäni kummastelua aina riittää. Tässä tyypillisimpiä juttuja, joissa kohtaan arvostelua vanhempana toimimisessa:


Julkisilla paikoilla ulospäin näkyvin asia on tietysti kantoliinailu, jota ihmiset usein noteeraavat joko ilmeellään tai joskus sanoin. Palaute on sekä huonoa että hyvää. Imetykseen kukaan ei onneksi ole tainnut sen koommin puuttua paikasta tai tavasta riippumatta, mutta se, ettemme anna ruokia yleensä soseena, herättää ihmettelyä. Paljon ihmetystä saa yleensä myös osakseen se, ettei meillä ole vauvalle omaa sänkyä, vaan vauva nukkuu kanssamme. Myös harsojen kanssa pelaaminen huvittaa joitakin. Moni ihmettelee, että kuinka jaksan säätää näin paljon asioiden kanssa..että miksi valitsen vaikeamman tavan? Noh, minulle tämä on kuitenkin kaikkein luontevin tapa :) Ja jos lähden ihan itsekkäästi miettimään niin esim. vauvaa kantaessani pysyy kunto automaattisesti hyvänä, ja pääsen esteettömästi liikkumaan kaikissa paikoissa joissa haluan. Vauvan kanssa nukkuminenkin on niin helppoa..ei tarvitse koskaan nousta yöllä sängystä, kun voi vain kylkeä kääntää ja puoliunessa hoitaa syöttämisen..Ja mitä tulee kiinteiden syömiseen, osaa vauvamme ikenillä möyhentää monta ruokaa itsekin, ja ottaa ruokia käteensä ja viedä suuhun. Toki me lusikkaakin käytämme ja joskus on kiva nauttia ruokaa soseena. Ekologisuussyistä taasen en halua käyttää kertakäyttövaippoja. Harsot kuivuvat hetkessä, sekä huomaan helpommin vaipan märkyydestä, kun vauvani on tehnyt tarpeensa. Näin hänellä on mahdollisuus oppia nopeammin kuivaksi, eikä tarvitse välttämättä roikkua vaipoissa vuosia..Okei, minä haluan toimia näin..Lisäksi, suuri osa maailman väestössä toimii näin pakon edessä ja on aina toiminut.. ei heillä ole mahdollisuutta nykypäivän "hienouksiin". Meillä vaan täällä "kehittyneemmissä" olosuhteissa pääsee unohtumaan sellaiset seikat. Lisäksi meillä kasvatuksen paineet ovat kovat, eikä ihmekään kun eri paikoissa neuvotaan aina eri tavalla. Jo ylipäätään se, että täytyy kasvattaa..Meillä ei asiat enää mene automaattisesti sukupolvelta toiselle, tai yhteisöjen kautta, vaan haemme apua neuvolasta, jossa suositukset muuttuvat jatkuvasti.. Kannattaakin kuunnella itseään ja luottaa omaan tapaasi toimia, siltikään arvostelematta muita.  Ei kannata itseään myöskään syyllistää..mennyttä et voi muuttaa, mutta voit vaikuttaa juuri tähän hetkeen :)! Vanhemmuus on jokaiselle vanhemmalle elämänsä ehkä tärkeintä työtä. Jokainen suoriutuu siitä omalla tavallaan ja sitä tulisi kunnioittaa :)!


Haluan vielä tässä kiittää siitä, että nykyään on erilaisia mahollisuuksia kokoontua yhteen porukalla vauvojen kanssa. Meillä onkin ensimmäinen ryhmäneuvola ensi viikolla, ja odotan tapaamista mielenkiinnolla. Yhä useammilta paikkakunnilta löytyy myös avoimia päiväkoteja, joihin voi mennä vauvan kanssa itse. Niin myös meillä täällä Kilossa. On kuulemma kaikenlaista järjestettyä ohjelmaa. Löysin myös mielenkiintoisen ryhmän, nimeltään Luumupuu, joka on suuntautunut kiintymyysvanhemmuudesta kiinnostuneille täällä seudulla. Tapaamisia järjestetään Perkkaalla noin kerran viikossa ensi viikosta alkaen. Täytyypä mennä kuikuilemaan! :) .Kaikille äideille suosittelenkin lämpimästi aktiivista sosiaalista elämää. On niin helppoa jämähtää kotiin. Pitäkää yhteyttä läheisiinne ja hakekaa tukea, jos alkaa ahdistaa vauvan kanssa kaksin, tai vaikkei alkaisikaan..Eihän sitä jaksa kaiken aikaa neljän seinän sisällä olla..Tuskinpa niin tarkoitettukaan :)

Tässä vielä kiinnostuneille linkki kiintymyysvanhemmuus-aiheisille sivuille!

Sesonkiherkut suoraan suuhun!

Loppukesä ja  alkusyksy taitavat olla suomalaisille suosituinta keruuaikaa. Varmaankin jokaisen lähipiirissä on joku, joka lähtee jokaikinen kesä edes kerran mustikkametsään tai syksyn tullen sieniä etsiskelemään. Nuo kerätyt aarteet sitten varastoidaan pakastimeen tai kuivatetaan..ja useimmiten ne saattavat myös jäädä sinne vuosiksi, unohdettuina..Liekö ravinteitakaan enää jäljellä..


 Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu on hyvä päivittäinen harrastus. Myös keräilyä voi harrastaa lähes läpi vuoden, ja nauttia sesonkiherkut suoraan suuhun! Mitä kaikkea ihanaa luonto meille tarjoaakaan..Kevään tullen kun kaikki alkaa vihertää, pääsee nauttimaan lehtivihreän puhdistavasta ja virkistävästä vaikutuksesta eri muodoissa..niin maasta, kuin puistakin..nuoret lehdet..kerkät..siitepöly..kesällä kypsyy marjat..joitakin sieniäkin saattaa tulla jo metsässä vastaan..salaattiainestakin saadaan vielä maasta...juureksista puhumattakaan..syksyllä omenapuut notkuvat..sieniä ovat metsät täynnä..kunnes lumi peittää maan..ja ihmisenkin pitäisi rauhoittua..Talvisista pihlajista voi edelleenkin löytää marjoja syötäväksi :)! Kääpälöytöjäkin voi tehdä talustellessaan lumisissa metsissä ja keittää vaikkapa hyvää teetä lämpimikseen..ja odottaa taas kevään, lämmön ja vehreyden tuloa..


 On sääli, ettei ihmisillä ole nykyään enää "aikaa" keräilyyn. Eletään kaupungeissa, eikä sukupolvien suullinen perimätieto ole enää jatkunut keräilyn suhteen, kun ihminen on erkaantunut luonnosta..ja tuo ihana sato mätänee metsiin.. Silti moni pähkäilee, miten voisi elää ekologisesti, vaikka paluu juurille voisi olla varteenotettava vaihtoehto.. Meilläkin on kotopuolessa kerätty ravinnoksi lähinnä mustikkaa, herukoita, karviaisia, puolukkaa, sekä sienistä lähinnä kanttarelleja ja suppilovahveroita. Olenkin viime vuosien aikana alkanut enemmän ja enemmän opettelemaan uusia syötäviä lajeja kiinnostuessani luonnollisemmasta, terveellisemmästä ja ekologisemmasta ravinnosta ylipäätään. Valikoimani on edelleenkin erittäin pieni verrattuna siihen, mitä se voisi olla, mutta hiljaa hyvä tulee, sanottakoon näin :)

 Nyt  loppukesästä olemme ottaneet tavaksi käydä lähes päivittäin metsässä popsimassa mustikoita, puolukoita ja vadelmia, sekä saaneet kotopuolen pihamaalta makoisia herukoita ja karviaisia. Kävimme myös poimimassa luomumansikoita säilöön..sekä tietysti olemme hakeneet niitä torilta useampaan otteeseen kesän aikana ^^! On ollut myös ihanaa tarjota vauvallemme ensiruuiksi näitä ihania luonnonantimia! Meillä onkin nyt Väinän kanssa ollut joka aamu tapana syödä pelkkiä tuoreita marjoja, ja pikkumies pitää niistä kovasti, jopa kirpeämmistä herukoista :)! Parhaan maun lisäksi tuoreena syömisessä on sekin hyvä puoli, että myös ravinteet ovat sillon parhaimmillaan. Yleensä säilötyn tuotteen ravintoarvot heikkenevät huomattavasti, mitä pitempään säilötään. Sama pätee myös ulkomailta hampstrattuihin tuotteisiin, olivatpa ne sitten kuinka terveellisiä tahansa.. Kannattaakin pitää nyrkkisääntönä säilöttäessä, ettei kannata säilöä mitään yli vuodenkiertoa pitempää..Tuoreena ruoka on yksinään parasta. Se ei kaipaa mitään muuta rinnalleen! On myös ihanaa ja meditatiivista keräillä kaikessa rauhassa, vähän kerrallaan, eikä kauhoa kauheassa kiireessä kaiken minkä ehtii selkää kolottaen..Uskon myös niin, että koko mielemme ja kehomme osaa ottaa parhaiten kaikesta irti, kun nauttii asioista vähän kerrallaan..Tämä pätee myös ravintoon..vähemmän on enemmän..laatu korvaa määrän ;)!

Luomu tai "luomu" vaatteita niin pienille kuin isoillekin!

(Kuvassa Väinä tasan puoli vuotta, Newbie-malliston vaatteissa)

Kaikenlaisen markkinaviidakon lomassa on ollut ilo huomata, että luomu on lisääntynyt myös vaatteissa. Edes vähän parempaan suuntaan ollaan ehkä menossa. Tarkkana on silti oltava. Vaatteiden päällä komeilevat vihreät laput eivät aina välttämättä kerro koko totuutta. Kävin juuri joku aikaa sitten shoppailemassa muutamat vaatteet sillä periaatteella, että ostan yhden, luovun kahdesta. Näin hommasin itselleni pari luomupuuvillaista vaatekappaletta. Yksi saa luvan mennä takaisin sinne mistä on tullutkin!

Vaatteita tuntuu pursuavan joka paikasta. Meilläkin niitä on kaapit väärällään. Olen aina rakastanut vaatteita ja shoppailua, jota olen tietoisesti koittanut hillitä nykyään. Tämä pätee myös vauvanvaatteisiin! Alkuunsa ostelin kirppareilta odotuksen huumassa. Kaupasta hain vain luomupuuvillaisia. Niinhän siinä sitten kävi, että nuo luomupuuvillaiset ovat käytössä, muut ovat jääneet käyttämättä. Olen huomannut, että meillä pyörii aika lailla pieni määrä samoja vaatteita käytössä. Ei tarvita todellakaan isoa määrää. Ostaminen on helppoa, luopuminen vaikeinta..


 NAISTENOSASTOA...

Lähikauppakeskuksemme Sello tarjoaa paljon kaikenlaista. H&M:sta ja Lindexistä olen tähän asti löytänyt naisten luomupuuvillaisia vaatteita. Miesten vaatteista en osaa sanoa, mutten ole kyllä törmännyt ainakaan sattumalta.. Lindexillä tuntuisi toimivan aika hyvinkin tuo naistenosasto. Luomuvaatteet on eritelty omaan osastoonsa, joten ei tarvitse erikseen etsiä. Luomuiset alusvaatteet ja sukat on myös merkitty värikkäällä vihreällä tunnuksella. Lindexiltä löytämäni vaatteet ovat olleet yleensä  90% luomupuuvillaa tai enemmänkin. Toisin on H&M valikoiman laita. Luomuvaatteitta saattaa olla sikin sokin eri väliköissä. Innoissani ostin "Organic Cotton" topin, ja kotona huomasin paidan omasta lapusta, että luomupuuvillaa on vain 45%! Aion palauttaa kyseisen tuotteen. Myyjä kyllä sanoi, että joissakin vaatteissa vain osa on luomupuuvillaa, mutta eihän sitä shoppailun innoittamana sellaisia enää muistanut..Muita kauppoja en pahemmin ole ehtinyt katsoa, mutta Kapp Ahl ainakin sanoi, ettei heillä ole aikuisille luomupuuvillaisia vaatteita..

VAUVOJEN BRÄNDEISTÄ

Useista kaupoista saa nykyään jo luomupuuvillaisia vaatteita vauvoille, ja valikoima onkin paljon kattavampi kuin aikuisten! Hyvä niin :) Vauvoille myydään kaikenlaisia vaatteita kuolalapuista pikkutöppösiin! Kaikkea ei kuitenkaan tarvita. Oli ne sitten luomua tai ei. Meillä bodyt ja puolipotkuhousut ovat toimineet parhaiten kestovaippailun (etenkin harso+villahousut) kanssa, sillä body pitää vaipan paikallaan. Paidat nousevat aina ylös, housujen kanssa tarvitaan taas sukat, joita saa korjailla maasta tuon tuosta.. . Tässä muutamia: Oma suosikkini on ollut Newbie, jota myy Kapp Ahl. Myös Lindex ja H&M  myy luomupuuvillaisia vaatteita vauvoille ja lapsille. Citymarketeissa olen taasen törmännyt merkkiin nimeltä: Doo Good, mutta valikoima on ollut aika pieni (näitä on myös ollut naistenvaatteinakin, mutta ehkä hieman "tanttamallistoa", jos ilkeesti sanotaan :D). Myös suosittu lastenvaatebrändi Pippi on tuonut markkinoille ainakin yhden luomuvaatekerraston. Prismoissa olen törmännyt aivan mahtavaan kotimaiseen Marlon-tuotteeseen, joka myy 100% ekologista puuvillaa. Kotimaisista pitää mainita tietysti myös Ruskovilla, joka myy tekstiilejä vauvoille, sekä aluskerrastoja myös aikuisille netissä sekä joissakin lastenliikkeissä. Luomupuuvillaisten lisäksi useissa lastenvaatteissa on öko-tex mekintä, joka on tietysti aina plussaa. Luomua se ei varsinaisesti ole, mutta pitäisi olla "myrkytön".  Joissakin vaatteissa lukee vain "100% puuvillaa" eikä luomu/ekomerkintää näy lainkaan itse vaatekappaleessa, vaikka se mainitaankin kiinni olevassa lapussa. Tuossa Marlonissa taisi ainakin olla niin, mutta valinta jääköön tietysti ostajalle. Nettisivullaan Marlon ainakin vakuuttelee hyvästä kotimaisesta laadustaan, ja on toiminut kauan lastenvaatemarkkinoilla. Kuoseista vielä sen verran, että monet luomupuuvillaisista vauvanvaatteista ovat usein aika neutraalin värisiä pastellisävyjä. Olisi kiva nähdä enempi värikkäitä juttuja. Niitä odotellessa :)!

Jos haluaa olla ekologinen valinnoissaan, kirpputori on tietysti mainio valinta. Luomuvaatteita sieltä tosin on vaikea tavoitella, ellei sattumalta osu käsille. Yleensä ainakin lastenvaatteet vakuuttavat joka tapauksessa turvallisuudellaan, olivatpa ne luomua tai ei. Toisaalta, mitä enemmän osaamme vaatia kauppohin parempaa laatua, törmäämme niihin tulevaisuudessa myös kirppareilla. Mitä sitten onkaan hyvä laatu? Tai voiko "hyvään laatuun" luottaa? Sitä emme voi koskaan tietää.. mutta toivotaan parasta :)