lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kuulumisia!

Huhheijjaa! Aika tuntuu vierivän yhtä nopeasti kuin jättiläisen kivi pitkin mäenrinnettä.. Vauva-arki on todella vienyt lähes kaiken aikani kaikenlaisten muutosten mukana, eikä kirjoittamiselle ole valitettavasti enää riittänyt pahemmin aikaa. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa nautiskelen mukavan rauhallisesta lauantai-aamusta, mieheni ja pikkuisen vielä nukkuessa :) Olenkin huomannut yleensä aamuisin olevani luovimmillani, joten nyt, antaa palaa..



MUUTOKSIA..

Maisemamme vaihtui kesäkuun alussa, kun muutimme Espooseen mieheni työn perässä. Asustelemme nyt Kilon aseman kylkisillä, ja elämänmeno täällä on "hieman" erilaista kuin ennen. Asuntopula pk-seudulla on hurja, ja tämäkin asunto oli ainoa, mitä tarjottiin, joten se oli otettava. Junia kulkee koko ajan ees taas, ihmisten askelten kopina ja aseman kuulutukset ovat arkipäivää kuulohermoillemme. Noin muutoin Kilon alue on onneksi suht rauhallinen, ja etenkin mielenkiintoisia lenkkeilymaastoja riittää lähiympäristössä. Juna-asemasta on myös hyötyä, sillä nopeasti pääsee kulkemaan eri paikkoihin. Meillä on myös ihan kävelymatkan päässä kauppakeskus Sello, jonka ruokakaupat tarjoavat suhteellisen hyvän luomuvalikoiman. Täällä pk-seudulla on myös monta lähiruokakauppaa, joihin täytynee tehdä ehdottomasti tutustumisretkiä. Aktiviteettia tuntuisi muutenkin riittävän niin paljon kuin ehtisi/jaksaisi. Lisäksi kotiseudulleni Vihtiin on nyt lyhyt matka, joten yhteydet perheeseeni ovat myös hieman tiiviimmät. Olemme muutenkin olleet enemmän sosiaalisia viime aikoina, ja tavanneet mielenkiintoisia ihmisiä.. Uskon, että elämä vie ihan oikeaan suuntaan :)!



VAUVA-ARKEA 5 KUISEN KANSSA..


Nyt mieheni aloitettuaan työt myös vauva-arki on "piessyt rajummin päin kasvoja", jos asian voisi niin ilmaista. Sain olla onnekas, kun mieheni oli kotona ensimmäiset 3 kuukautta Väinän syntymän jälkeen. En olisi varmaankaan pärjännyt silloin kahdestaan pikkuisen kanssa, etenkin kun olin vielä pitkään kipeä (repeämien takia) synnytyksen jäljiltä. Espooseen tultuamme mieheni aloitti työt heti muuttopäivänä, joten muutos oli aikamoinen. Nyt kun katselen ympärilleni, on kämppä kuin pommin jäljiltä :D Tavaroita ja pyyhkeitä ja leluja lojuu pitkin lattioita, keittössä odottaa ihana tiskivuori ja ruuantähteitä on lautasilla. Lattiallakin saattaa olla tuoreita tai kuivuneita puklulammikoita. Sotkua kertyy sitä mukaan kun edellisiä ehtii siivota. Lisäksi "ylimääräinen" huoneemme on edelleen ikään kuin romuvarastona..Olen aina pitänyt varsin siististä ympäristöstä, joten onkin ollut tässä hieman sulateltavaa, kun ei ehdi aina heti kaikkia jälkiä korjata. Vaikka niin ihana viiskuinen tuo hurmuri onkin, vaatii hän todella kaiken aikani. Ja vaihtelua pitää olla usein. Kotosalla ollessamme pyörimme lähes säännöllistä rumbaa pitkin asuntoa. Välillä leikitään lattialla joko selällään tai masullaan (ei vielä käänny itse ympäri, vaikka pienestä onkin kiinni), sitten välillä tuettuna istutaan ja seisoskellaan, välillä kävellään ympäri kämppää tavaroita ja etenkin peiliä katsomassa. Välillä tietysti syödään ja vaihdellaan vaippaa. Joskus luetaan ja katsellaan kirjoja. Päivän ohjelmaan kuuluu myös päiväkävely, jolloin Väinä tarkkailee kiinnostuneena ympäristöä kunnes nukahtaa (yleensä noin puolet lenkistä). Kotona hän myös saattaa nukkua liinassa hetken, ja olen tottunut vaeltamaan asunnossamme joko lauleskellen tai kirjaa lukien. Päässäni on kehittynyt vaikka minkälaisia melodioita ja  visioita, ja olenkin päättänyt jatkaa lauluharrastustani pitkän tauon jälkeen, heti kun saan mahdollisuuden irtautua pikkuisestani hetkeksi. Saas nähdä, mitä tapahtuu :)!

Yhä edelleen, Väinä kuuluu niihin vähäunisiin, jotka eivät ilmeisesti vain tarvitse niin paljoa unta, mutta aktiviteettia ja äidin läsnäoloa ja seuraa sitäkin enemmän. Eikä siis riitä, että toisella kädellä vaan vähän helistintä heiluttelee, vaan läsnäoloa on toden teolla saatu opetella tässäkin muodossa :D Maidollakin käydään edelleen keskimäärin kahden tunnin välein, yöllä myös pariin otteeseen (Väinän yö on ehkä keskimäärin klo 22-8 hieman vaihdellen..)..Maidon lisäksi Väinä on saanut maistella jo hieman porkkanaa (tätä lähinnä imeskelee) ja päärynää..Avocado ja tuoreet mustikat ovat varmaankin seuraavia kokeiltavia..Väinä on noin muutoin todella hyväntuulinen vauva, iloinen ja nauravainen, lukuunottamatta edelleen yhtäkkisiä mystisiä huuto/itkukohtauksia aina toisinaan. Pojulla onkin aivan tajuttoman korkea ääni, ja itkut tulevat aina varoittamatta, korkealta ja kovaa joten kärsivällisyys on kyllä kasvanut. Välillä joutunee turvautumaan kuulosuojaimiin, jotta malttaa pysyä rauhallisena pikkuista kanniskellessa :D Mutta edelleen totean, että hetkeäkään en vaihtaisi pois. Vauvan kanssa eläminen on käsittämätöntä niin hyvässä kuin pahassakin. Elämän mukana on taivuttava ja otettava kaikki siitä irti haasteineen päivineen :)








VIIKONLOPUT JUHLIEN..

Tämä viikonloppu taitaakin olla ensimmäinen täällä Espoossa, kun emme ole menossa minnekään :) Vietimme kesäkuun 9. päivä Ahti Väinä Aikamielemme nimiäisjuhlaa, jossa suoritimme "pakanallisen" kasteen, istutimme puuntaimen, sekä nautimme mahtavista pöydänantimista..


 


Seuraavana viikonloppuna kävimme Teuron torpallamme hieman nokkosia keräilemässä, sekä Liesjärven kansallispuistossa kävelyretkellä..Juhannuksen aikaa taasen vietimme Jyväskylässä, sekä kaveriporukalla mökkeillen.


 Viime viikonloppu meni, edelleen perinteisesti Tuska-festivaaleilla, joka oli minulle 11. Tuska, ja Väinällekin jo toinen :D Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka hienosti meillä tuo viikonloppu kokonaisuudessaan sujui. Väinä ei ollut moksiskaan metelistä isoine kuulosuojaimineen, ja nukkui yllättävän paljon. Näimme Tuskassa myös toisen samanikäisen vauvan, joka oli Väinää vain muutaman viikon vanhempi. Eli meidän herra oli varmaankin festivaalin nuorin kävijä. Käytimme myös ekaa kertaa vaunuja festareiden aikana (ajatuksena, että Väinä saisi loikoilla välillä selällään muualla kuin maassa), ja huomasimme niiden epäkäytännöllisyyden etenkin julkisissa kulkuneuvoissa. Ruuhkaisissa lähijunissa vaunujen kanssa on aika karseeta, kaikki se nosteleminen portaissa jne..lisäksi vaunumme eivät edes mahdu niille suunnitellulle paikoille, koska ne eivät mahdu kaikista junanvaunujen ovista sisälle..
 


 Tässä vielä heinäkuista kesäpäivää Suomenlinnassa..


 REISSAILEMAAN..

Kiireisen kesäkuun jälkeen pääsemmekin nyt hiukan relaamaan. Miehelläni alkoi juuri kahden viikon loma, joten ajattelimme hyödyntää tuon ajan, ja lähteä vähän reissailemaan. Suuntaamme ensiksi Jyväskylään, ja siitä varmaan sitten joko lakeuksille tai vastaavasti toiseen suuntaan..Vähän tekisi rajojen ylikin mieli, mutta pitänee selvitellä passiasioita ensin.. saapi nähdä ;)!

Nautitaan kesästä! <3