Onnea äidit!

Kyllä, tänään kaikki äidit saakoon rutkasti onnitteluja ja tsemppauksia, sillä sen he ovat taatusti ansainneet! Vaikka minulla on vasta 3 kuukautta kokemusta äitinä olemisesta, voin sanoa, että kaikenlaisia ajatuksia on jo äitiys herättänyt. Myös äitienpäivän merkitys on päässyt ihan uuteen valoon..

..Jos seuraisin ulkopuolisena meidän perhe-elämää, voisin kuvitella makaavani kesäisellä nurmikolla ja seuraavani taivaalla liikkuvia poutapilviä, jotka aina silloin tällöin liukuvat myös auringon päältä, aiheuttaen kylmiä väristyksiä, kunnes pian taas aurinko tulee esiin, ja lämmittää kehon sekä mielen..

..Jos joku ajattelee, että äitinä oleminen on helppoa kotona lomailua, tekisi mieli motata! ;) Äitinä oleminen käy täydestä työstä. Vauva-arki on kuin ruusuilla tanssimista, piikkeineen päivineen. Se on ihanaa, mutta joskus hermoja raastavaa. Välillä satelee hymyjä, ja välillä myös kyyneleitä, joka päivä opitaan uutta..Voisin melkein jopa uskaltaa väittää, ettei mikään muu ole kasvattanut minua yhtä paljon kuin oma lapseni. Mutta myöskään mikään muu ei ole antanut yhtä paljon. Äitiys on mullistava asia. Ja siksi sitä on syytäkin juhlia! Joten nauttikaa mammat ;) tänään saatte olla todellisia kuningattaria! Uskaltakaa pyytää apua ja hemmottelua, myös muulloin kuin tänään <3


                                                                       Väinä 3 kk

Onnittelut myös tätä kautta vielä omalle, ihanalle äidilleni! (tiedän, että käyt lukemassa :) )

Ps. Erityisäitienpäivätoivotukset menevät nyt sinulle, ystäväni, joka olet siellä varmaan tänään synnyttämässä. Paljon voimia koitokseen,ollaan hengessä mukana :) <3

Hyvää..eikun PARASTA yötä!

Laatuun kannattaa panostaa kaikessa, eli myös petivaatteissa! Vietämmehän kuitenkin ainakin kolmasosan ajastamme sängyssä..Meillä tämä makuuhuoneen tarvikkeiden uusiminen alkoi, kun löysin taannoin huuto.netistä sattumalta Ruskovillan vain vähän käytetyt hirssiakanatyynyt, joita olen jo pidemmänkin aikaa havitellut. Edellinen omistaja oli ilmeisestikin ollut tyynyille allerginen, ja luopunut aarteistaan siitä syystä. No, täällä onnisti ja pehmeä paketti löysi tiensä uuteen kotiin! Eipä tyynyjä turhaa hehkutella, nimittäin viime yön kokemuksella tämä kyseinen tyyny ajoi asiansa erittäin hyvin :)! Oli ihanan terapeuttista etenkin kipeälle niskalle!

Mikä ihmeen hirssiakanatyyny?

Ruskovillan hirssiakanatyyny on päälysteeltään 100% puuvillaa, joka on täytetty luomuviljeltyjen hirssien maljamaisilla akanoilla. Tyyny mukautuu kivasti pään liikkeisiin, ja on tuntumaltaan pehmeä, mutta jämäkkä. Hoitaa niskaa! Tyyny myös "hengittää" hyvin eikä hiosta. Luonnonmukainen ja ekologinen valinta. Akanoita voi laittaa tyynyyn juuri sen verran kuin itse haluaa. Aivan ihana :)!

Lisää hyödyllistä tietoa tyynystä täältä..


Kannattaa tutustua myös muihinkin Ruskovillan tuotteisiin. Meillä ollut ahkerassa käytössä etenkin viileällä säällä aluskerrasto. Itse olen nyt käyttänyt ahkerasti silkkihousuja, jotka ovat todella miellyttävät jalassa. Vauvallamme käytämme Ruskovillan vaippoja (myöhemmin tästä lisää) ja bodyja. Laadusta kannattaa maksaa! Ja löytyy käytettynäkin jos jaksaa hieman etsiä ;)! (ps. minulle ei makseta tuotehehkutuksista, vaan kaikki blogissani mainitsemani tuotteet perustan omiin kokemuksiini)

Parhaita unia toivottaen!

Kanna lastasi, kanna!

Tässä nyt sitten aihe, josta voisin kirjoittaa pidemmältikin, mutta raottelen lähinnä ovea omista kokemuksistani (vajaan kolmen kuukauden ajalta tosin, vaikkakin erittäin vankalta pohjalta! :D ) .....Koko ihmiskunnan evoluution aikana vauvoja on kannettu. Itse asiassa vauvojen tarttumarefleksi (pieni vauva puristaa lujaa, jos esimerkiksi ujutat sormesi hänen nyrkkiinsä) juontaa juurensa ajoilta, kun esi-isämme olivat karvaisia otuksia..Kun katsotaan vaikkapa simpansseja, poikaset todella tarttuvat tiukasti emonsa turkkiin kiinni, ja matkustavat kantokyydissä kokien samalla turvaa ja läheisyyttä.


Lastenvaunut keksittiin länsimaisessa yhteiskunnassa (ainakin virallisesti) vasta 1850-luvun hujakoilla. Sitä ennen lapsia on kannettu erilaisissa kantopusseissa/liinoissa ja koppaviritelmissä. Olen kuullut usein kriittistä puhetta ja epäilyä kantoliinan "terveellisyydestä". Yllättävän usea pelkää nimittäin lapsen jotenkin kärsivän ahtaassa liinassa, puhumattakaan lapsen kieroon kasvamisesta (pelkäävät siis liinan aiheuttavan virheellistä kasvua..selän kieroutta tms..)! Miettikäähän.. Nykyään meillä länsimaisissa yhteiskunnissa useat vauvat vain makaavat selällään rattaiden perällä, sängyssä, ja ties missä, loitolla äideistään..Onko se sitten tervettä? (Tarkoitukseni ei ole nyt ketään henkilökohtaisesti mistään syyttää.. tottakai jokainen tekee parhaansa lapsensa eteen ja tekee omat valintansa) Yhä edelleen kuitenkin suuri osa maailman väestöstä kantavat lapsiaan. Kuinka monella on ensinnäkään rahallisesti varaa lastenvaunuihin köyhemmissä maissa? Lapsia siis kannetaan paikasta toiseen. Se on heille ainoa tapa, ja se on luonnollista :) Lapsista tulee silti ihan terveitä (tai ainakin suoraselkäisiä). Uskotaan jopa, että lapsen motorinen sekä itsenäiseksi kehittyminen on parempaa, mitä enemmän lasta kannetaan. Kantaessa lapsen tasapaino kehittyy, ja hän saa tarvitsemaansa turvaa, kokee itsensä rakastetuksi ja tervetulleeksi tähän maailmaan, kun saa olla samalla ihokontaktissa hoivaajaansa. Eihän me ihmiset lajina edes oltaisi selviydytty ilman kantamista! Joten kaikki äidit, rohkaistukaa :) Voitte tarjota vauvallenne pelkästään hyvää, kantamalla! Vauvaa ei voi hemmotella koskaan pilalle <3



Haluankin nyt todella hehkuttaa omia henkilökohtaisia kokemuksiani kantamisen ihanuudesta ja helppoudesta! Voin sanoa, että kantoliinat ja -reppu ovat parhaat tähän asti vauvallemme tehdyt hankinnat. Vauvan kanssa voi mennä minne vain, siis ihan minne vain! Lisäksi kädet jäävät vapaiksi muita toimia varten. Pieni nyytti on sylissä turvassa koko ajan, eikä tarvitse murehtia, kokeeko hän olonsa tuvattomaksi, tai onko jokin hätänä. Kaikki hänen ilmoittamansa signaalit välittyvät saman tien..


LIINAILUA KOTONA


Synnytykseni jäkeiset ensimmäiset kaksi viikkoa meni sisällä ollessa pääasiassa synnytyksestä toipumiseen, sekä uudenlaisen elämänrytmin totutteluun, mutta päätimme silti totuttaa Väinä-poikamme liinailuun jo alusta asti. Kantoliina on edullinen sijoitus hyötyynsä nähden. Halvimmillaan sen voi tehdä vaikkapa lakanasta! Liinamarkkinoilla on kuitenkin tarjolla jos jonkinmoista kantoliinaa- ja pussia. Löydä itse mieleisesi! Selän/hartioiden hyvinvoinnin ja painon tasaisesti jakautumisen kannalta suosittelen kuitenkin perusliinaa pidempiaikaisessa käytössä. Liina on kuin vaate, joten valinnanvaraa löytyy. Meillä parhaaksi ratkaisuksi on toiminut MaM econ kudottu hamppuliina, joka löytyi kirpparilta parilla kympillä. (hankinnoistani vauvalle löytyy tammikuun postauksesta). Kudottu liina on erittäin tukeva trikooliinoihin nähden, eikä sidontaa tarvitse olla korjailemassa. Käytin ensimmäisten viikkojen aikana sisällä pääasiassa kantopussia, joka on helppo laittaa päälle. Pussissa Väinä siis pääasiassa nukkui kehtoasennossa, eli selällään C-asennossa.. Harjoittelin samalla kantoliinan käyttöä. (Opetteleminen saattaa aluksi tuntua vaikealta, etenkin jos alkaa lukemaan eri sidontoja oppaista. Kun yksinkertaisesti teet esimerkiksi "kietaisuristikakkosen" viisi kertaa päivässä, se kyllä alkaa sujua..kärsivällisyyttä siis. kannattaa myös katsoa sidontavideoita esimerkiksi you tubesta (löytyy jopa suomeksikin) tai kysyä muilta liinailijoilta jos visuaalisuus helpottaa). Kun Väinä alkoi kannatella hieman päätään, ei hän enää viihtynytkään yhtä hyvin pussissa, joten siirryin käyttämään pääasiallisesti liinaa, johon laitoin hänet pystyasentoon (eli mahat vastakkain). Tuossa pystyasennossa olemme häntä myös kantaneet kahden viikon iästä asti kantorepussa ulkoillessa, joten hän varmaankin tottui siihen asentoon helposti. Kannattaa siis kuunnella omaa kannettavaansa, missä asennossa hän viihtyy parhaiten. Jos et ole kantanut lastasi heti syntymästä lähtien, ei ole koskaan liian myöhäistä. Liinaan voi totutella hiljalleen myöhemminkin. Pienikin sylissäolo ja läheisyys on merkittävää. Mitä enemmän, sen parempi. Näin lapsi oppii suhtautumaan läheisyyteen luonnollisesti, ja tulee todennäköisesti antamaan sitä myös itse tulevaisuudessa. Me aikuisetkin voisimme opetella jakamaan läheisyyttä enemmän, muulloinkin kuin parisuhteessa. Halailemalla ja olemalla läsnä ystävillemme ja miksei vieraammillekin (tässä itselläkin opeteltavaa). Monille läheisyys voi tuntua jopa ahdistavalta ja vieraalta, jos siihen ei ole tottunut. Siksi voisimmekin vaikka kysyä tavatessamme "Saako halata?" :) Mutta niin, takaisin kantamisasiaan..Kantoliinan kanssa siis olemme kulkeneet sisätiloissa. Mutta entäs sitten ulkona?


KANTAEN REISSUSSA


 Niin kun jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin, ovat meillä ostamamme käytetyt vaunut edelleen varaston perällä. Etenkin kevättalven möykkyisillä ja loskaisilla teillä tukevan kantorepun kanssa kulkeminen on ollut naurettavan helppoa ja kätevää! Laadukas kantoreppu (jossa vauvan jalat ovat sammakkoasennossa, ja pää tuettuna) on hyvä ja edullinen sijoitus vaunuihin nähden. Meillä on Pikkolo-merkkinen reppu. Manducaa kehutaan myös paljon. Varmaan hyvällä liinallakin pärjäisi, mutta tukeva ja varmasti pitävä reppu on osoittautunut näppäräksi ainakin vauhdikkaasti liikkuessa ja etenkin epätasaisissa maastoissa. Repun päällä olemme vielä käyttäneet pakkasilla kantosuojaa, joita saa myös tilattua kätevästi netistä. Repun kanssa pääsee kävelemään tosiaan missä vain.. pieniä metsäpolkuja pitkin, johon vaunuilla ei olisi mitään asiaa. Myös kaupungin tungoksessa kulkiessa olemme todenneet repun pelastukseksi. Helppoa pujotella ihmisvilinässä ja pääsee liikkumaan pienissäkin putiikeissa, eikä tarvitse tuskailla rullaportaissa tai kynnysten kanssa (esim. linja-autoissa). Toki bussimatkastaan liinalaisen täytyy maksaa, mutta se on mielestäni pikkujuttu muihin etuihin nähden. Olemme myös usein huomanneet vaunuilijoita katsellessamme, ettei monikaan helposti auta vaunujen nostelussa tai anna vaunulaisille tilaa julkisissa kulkuneuvoissa. Joskus ei myöskään kyytiin mahdu, joten joutuvat jäämään odottelemaan taas uutta bussia. Kun vauva on repussa, saa hän samalla tarvitsemaansa läheisyyttä ja turvaa, kun saa lepäillä aikuisen rintaa vasten (niin kuin kantoliinassakin). Koitammekin kantaa poikaamme mahdollisimman paljon vuorotellen (Kyllä, isä myös kantaa :) Liinan kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina turvallisuus, eli varovasti kävellen jäisellä..katsoa mihin astuu. Eli siinä mielessä vaunut ovat ehkä ainoastaan turvallisemmat.. tosin kai niissäkin voi jarru pettää :D? ) Myönnän myös, että vaunujen kanssa on varmasti helpompaa kantaa isompia tavaramääriä mukana (sitä kun vauvan kanssa tuppaa monilla aina olemaan), myös painavat ruokakassit (jos julkisilla/kävellen kaksin vauvan kanssa liikkuu). Meillä kauppareissut menevät julkisilla liikkuessa yleensä niin, että toinen kantaa vauvaa, ja toinen reppua/ruokaostoksia. Eli tavarareissut ajoitetaan niin, että koko perhe osallistuu! Isommille reissuille olemme tähän asti päässeet aina lainaamaan autoa/ menneet kyydillä, sillä tavaramäärää on aina melkoisesti mukana. Jos ja kun vaunujen tarve jossain vaiheessa tulee eteen, pakkaan tietysti vaunut täyteen tavaraa, ja kannan vauvaani itse ;)!


Kantamisen kokemuksista kaikki nyt tältä erää!

Ahti Väinä Aikamieli - Luomuperheen poika!

Poikamme, Väinän syntymästä on nyt kaksi kuukautta ja aika on mennyt suorastaan pelottavan hurjalla vauhdilla. Oma aikakin on historiaa, sillä päivät täyttyvät täydellisesti pikkuisen hoivaamisella, kanniskelulla, syöttämisellä, seurustelulla, vaippojen vaihdolla, ulkoilulla, kotiaskareilla..joka puolella kämppää lojuu pikkuruisia (ja vähän isompiakin) vaatteita, liinoja ja riepuja pulautuksilla koristeltuna..tiskit odottavat tiskaajaansa ja nukkuakin pitäis! Kyse on siis tavallisesta vauva-arjesta. Vai onko sittenkään? Tässä perheessä liinaillaan, kestoillaan, täysimetetään, syödään luomua, ostellaan kirppiksiltä ja reissaillaan pitkin maita ja mantuja.. Haluankin nyt hieman päivitellä, miten meillä on mennyt ensimmäiset kaksi kuukautta :)!

IHANA AAMU

Päivä alkaa tavallisesti aamuherätyksellä, kun pikkuinen tähtösemme heräilee ähisemään. Kellon kanssa eläminen on heitetty romukoppaan. Nyt eletään vauvantahtisesti! Nälkä on pikkuisella kova, ja märkä vaippakin saattaa jo hiukan ärsyttää. Aamut ovat yleensä kuitenkin hyväntuulisia. Kun rintaa on ahnaasti syöty, röyhtäytetään hieman, jotta vältyttäisiin pahimmilta vatsanväänteiltä. Syönnin jälkeen poika viihtyy erityisesti ilmakylvyssä vaipanvaihdon yhteydessä. Käytämme pienokaisellamme kestovaippoja, jotka ovat tähän asti koostuneet harsosta+villaisista vaippahousuista. Meillä vaipanvaihtopiste on yksinkertaisesti vessassa, lavuaarin vieressä, pesukoneen päällä, pehmusteineen laitoineen, toimii loistavasti! Poika tykkää katsella neuvolasta saatua hymynaamajulistetta, joka on liimattuna viereiseen kaappiin. Se on suorastaan vangitsevan meditatiivinen (Samalla äiti saa valmisteltua itsensä päivää varten)! Pikkuisemme rakastaa myös alasti olemista, onhan niin paljon helpompi liikkua, heilutella raajojaan ja treenailla pikkuruisia lihaksia, kuin ison tönkön vaipan kanssa. Jokeltelu ja jutustelu ovat myös mieluisia aamupuuhia! Hymyjäkin satelee :)!


Mielipuuhissaan..


KENGURUKYYTIÄ

Kun on tarpeeksi ilmakylpyilty ja juteltu, on vuorossa sylin aika! Laitan usein pikkuisen kantoliinaan, johon pienen heijailun jälkeen tämä nukahtaa. Kantoliina on kyllä maailman paras keksintö! Molemmat kädet jäävät vapaiksi askareita varten. Pyöräytän tehosekoittimella aamusmoothien, eikä poikaa tunnu yhtään laitteen pörinä häiritsevän. Myös pienet tiskit, pyykkiaskareet ja jälkien korjaaminen sujuvat liinaillen. Kumartuessa vaan täytyy muistaa tukea vauvan päätä! Jokatapauksessa, aamupäivä menee joutuisasti! Puolen päivän jälkeen tehdään yleensä salaattilounas, jonka jälkeen lähdetään ulkoilemaan: Ostamamme viidenkympin käytetyt vaunut ovat edelleen kellarin pimeissä nurkissa pölyttymässä.. poika viihtyy kantorepussa, joten vaunuja emme ole tohtineet edes kokeilla :) (Teen kantamisen ja täysimetyksen, ihanuuksista, sekä kestovaippojen hyödyistä vielä erilliset postaukset).

ILTAKIIREITÄ

Lenkin jälkeen usein poika nukkuu jonkin aikaa. Tässä vaiheessa on hyvä hoitaa muita pakollisia asioita, joko liinan kanssa tai ilman. Joskus ehtii ihan vaan rentoutuakin pikkasen! Ilta onkin sitten aktiivista aikaa. Pikkuinen valvoo yleensä koko alkuillan/illan, ja kaipaa jatkuvasti viihdykettä. Yleensä jumppaillaan, ollaan masullaan lattialla, katsellaan erilaisia esineitä kävellessä ympäri asuntoa. Ruoanlaitto ja ruokailu hoituu yleensä vuorotellen. Myös pienet mahakivut vaivaavat usein iltaisin, jolloin itkuisuus on herkimmillään. Yleensä jollakin tavalla masullaan olo auttaa. Joskus mikään ei auta. Tässä vaiheessa kärsivällisyyttä opitaan varmasti kaikista eniten! Niinkuin joku jossakin joskus totesi, totean nyt minäkin: vauva se taitaa kasvattaa vanhempia enemmän, kuin vanhemmat vauvaa ;)! Mutta positiivarina sanottuna: kaikesta selvitään!



YÖLLÄ NUKUTAAN

Vaikka vauvantahtisesti eletäänkin, menevät yöt lähes täysin vuorokausirytmin mukaisesti :)! Illalla kun menemme unten maille ja valot sammuvat, sammuu myös pieni tähtösemme, turvallisesti äidin ja isän väliin (perhepedistä myös lisää myöhemmin). Yöllä hän herää syömään noin kahdesta kolmeen kertaan, saattaa nukkua jopa viiden tunnin pätkän putkeen, kunnes taas aamulla alkaa heräilemään uuteen, parhaaseen päivään!



VÄLILLÄ REISSAILLAAN

Aktiivisina menijöinä emme toki ole jääneet pelkästään neljän seinän sisälle. Päivittäisten lenkkeilyjen ja kauppareissujen lisäksi teemme välillä pidempiä retkiä luonnossa, jos siihen vain on mahdollisuus. Rohkenin jopa jo syöttää pikkuistamme eräänä lämpimänä aurinkoisena kevätpäivänä ulkosalla, kun nälkä yllätti. Hätä ei lue lakia :D! Helpostihan se sujui! Kaupungillakin on yllättävän helppoa käydä, kun vain tietää hyvät paikat, jossa voi rauhassa syöttää/vaihtaa vaipat. Olemme rohjenneet myös matkustelemaan hieman kauemmaksikin. Molemmilla vanhemmilla/isovanhemmilla olemme käyneet useamman tunnin ajomatkojen päässä. Eli emme ole kokeneet reissailuakaan rajoittavaksi :) Pääasia, että vauva saa tyydytettyä tarpeensa, sekä kokea olonsa turvalliseksi vanhempiensa lähellä, oltiin sitten missä
tahansa!







KEHITYKSEN KAARESSA

Varmaan mielenkiintoisimpia asioita on vanhemmille on päästä seuraamaan vauvan kasvua ja kehitystä. Joka päivä tulee esille uudenlaisia eleitä ja ominaisuuksia! Pieni tähtösemmekin osaa jo hurjan paljon! Hän alkoi todella kiinnostua maailmasta ja nostelemaan päätään koholle noin kahden viikon ikäisenä. Noin kuukauden iässä hän alkoi heiluttelemaan raajojaan innostuksesta, jokeltelemaan ja ääntelemään enemmän, sekä hymyilemään tarkoituksellisesti äitilleen ja isilleen! Niin, ja saihan hän lopulta nimensäkin, joita pitkään ja hartaasti mietittiin..


Hän on Väinä, Ahti Väinä Aikamieli - Luomuperheen poika!



(lisää kuvia pojastamme löytyy Facebookista, tästä linkistä)

Haukkalan hyvää ja luomua pääsiäistä!

Pakkohan se on hehkuttaa, kun tuli taas täytettyä pullot tuolla Haukkalan ihanalla lähdevedellä, Jyväskylässä käydessämme :) Kyseiselle lähteelle on aina päästävä, kun siellä päin asioi (tässä aikaisempi postaus lähteestä)!


Metsästimme Jyväskylässä myös pääsiäisaiheisia luomusuklaita, lähes tuloksetta. Tuli taas koluttua läpi Katriinan kauppa, Ekolo ja Punnitse ja Säästä, Jyväskylän "kolme kovaa" saman kadun varrella. Harmissamme jouduimme poistumaan kaikista ilman pääsiäisherkkuja. Kävimme vielä Sokoksen ruokapuolella, josta yllätys yllätys löytyikin iloksemme luomusuklaisia pääsiäismunia ja -pupusia! Ja olipa syytä löytyäkin, sillä koko hyllyrivistökäytävä oli täynnä erilaisia pääsiäismakeisia (mihinkähän suuntaan tämä maailma oikein on menossa?! )! Me päädyimme ostamaan hauskan Dammenbergin tummasta suklaasta käsintehdyn pupusen, sillä omat taidot eivät yltäisi moisen tekemiseen ainakaan raakasuklaata valmistaessa :)! Pupua ei edes ole lisäaineilla pilattu, vaan sisältää ainoastaan kaakaomassaa, sokeria, kaakaovoita ja vaniljaa!

Sen sijaan ajattelimme koittaa itse valmistaa raakasuklaamunat "Mignon-tyyliin"(Mignon on varmasti monille tuttu perinteikäs pääsiäisherkku, kananmunankuoren sisällä täyttä suklaata)! Ensin tehdään raa'an kananmunakuoren pohjaan pienehkö reikä, josta valutetaan kananmuna ulos, ja laitetaan sula suklaamassa sisään ja sitten jäähtymään pohja ylöspäin. Tähän kokeiluun ajattelimme laittaa: Kaakaovoita, kaakaojauhetta, hunajaa, rouhittua mantelia ja hasselpähkinää, hyvälaatuista soijalesitiiniä (Puhdistamolta ainakin saa), sekä hieman vaniljauutetta. Saas nähä miten onnistuu ;)! Perinteikkäästi joku piilottaa munat ympäri kämppää oveliin paikkoihin, ja niitä sitten etsitään vesi kielellä!

Ai niin! Mämmin ystävien kannattaa herkutella ihanalla luomumämmillä, jota löytyy ainakin monista kaupoista pakastealtaasta! Kyseinen tuote ei edes sisällä sokeria ;)! Parasta pääsiäistä!

Levyhehkutus: Swallow the Sun - Emerald Forest and the Blackbird

Noin reilu kuukausi sitten suosikkiyhtyeeni julkaisi pitkästä aikaa uuden levyn, joten pakkohan siitä on täälläkin hehkuttaa. Vaikka olenkin "positiivari", löytyy minustakin "synkkä ja mystinen" puoleni, joka ilmenee etenkin raskaan musiikin ja taiteen kautta, jotka ovat myös suurena osana elämäntapaa, siinä missä ekologisuus tai kiinnostus eriaisiin ruokavalioihinkin. Olen aina rakastanut jollakin tapaa melankoliaa, ja koen sen jonkinlaisena "paatuneen romantikon" inspiraation lähteenä. Surumielisyys on kaikessa haavoittuvaisuudessaan herkkää ja kaunista, jotakin todella puoleensavetävää ja sielukasta. Se voi olla myös vaarallisen kohtalokasta, jos synkkyyteen jää vellomaan tai jos se hallitsee elämää. Parhaimmillaan melankolisuudesta nauttiminen voi olla kuitenkin terapeuttista! Löydettyäni aikanani tämän yhtyeen (vuonna 2003), rakastuin siihen korviani myöten ( joskus jopa pakkomielteeksi asti ravaten keikoilla jopa toisella puolea Suomen) ja niinpä siitä on tullut yksi suurimmista voimavarani lähteistä (ja vaikeimpina aikoina jopa henkeni pelastajista)..Kiitos

Levyn teemana ja innoittajana on ilmeisesti Tapio Rautavaaran synkkä "Sininen Uni", joka on ainakin itselle ollut tuttu laulu lapsuudesta kultaisine metsineen ja sinilintuineen. Myös tällä levyllä avausraita johdattaa heti synkkään satumaahan.. Niinkuin aiemmatkin levyt, myös tämä uutukainen paranee aina vain jokaisella kuuntelukerralla ja on taas erilainen kuin edeltäjänsä. Siltikin yhtyeelle tyypilliset, ihanat piirteet, (esimerkiksi sydäntä särkevät harmonisesti itkevät kitarat) ovat tunnistettavissa. Nyt akustista kitarointia on enemmän, sekä vokalisti Mikko Kotamäen ( jonka ääntä voisin hehkuttaa maan ääriin asti..) puhtaita lauluosuuksia. Mikon kattava ääniskaala matalien murinoiden, hempeiden laulujen, riipivien rääyntöjen, mystisten kuiskausten ja puheiden ohella on taas aiempaa monipuolisempi. Levyllä esiintyy myös jälleen jonkinasteinen Twin Peaks - piiloteema, jota voi huomata lyriikoihin piilotetuista lauseista..ihanan nerokasta!

Emerald Forest and the Blackbird

1. Emerald Forest and the Blackbird

2. This Cut is the Deepest

3. Hate, Lead the Way!

4. Cathedral Walls

5. Hearts Wide Shut

6. Silent Towers

7. Labyrinth of London (Horror pt. IV)

8. Of Death and Corruption

9. April 14th

10. Night Will Forgive Us

Tässä linkki sampleihin..

Tässä uusi, hieno, ja taiteellinen Swallow the sun - Cathedral Walls musiikkivideo:





Pari vanhempaa, yhtä mystistä ja taiteellista Swallow the sun- videota:





Yhtyeen kotisivut: www.swallowthesun.net

Lukuvinkki: Ruokavallankumous

Luin äskettäin mielenkiintoisen ja kohutun kirjan, nimittäin Andreas Eenfeldtin "Ruokavallankumous", jossa puhutaan luonnollisten rasvojen puolesta ja hiilihydraatteja vastaan. Kirjan mukaan metabolisen oireyhtymän tekijät, kuten keskivartalolihavuus, korkea verensokeri, korkea verenpaine sekä rasva-aineenvaihdunnan häiriöt saataisiin kuriin vähähiilarisella ja lisäaineettomalla, aidolla ravinnolla, ja syömällä pääasiallisesti rasvaa, sekä tyydyttynyttä että tyydyttymätöntä. Kirjassa on aika hurjia ravitsemussuosituksia. Pääasiassa suositaan erilaista lihaa, rasvaisia maitotuotteita sekä maanpäällisiä vähähiilarisia kasviksia. Mitä enemmän rasvaa, sen parempi! Vaikken itse ihan tuolle linjalle täysin lähtisikään, olen myös täysin sitä mieltä, että ihmisen tulisi pääasiassa syödä sitä, mitä se on aina syönytkin metsästäjä-keräilijänä (Raakaravinnon ohella kivikautinen ruokavalio on kiinnostanut minua lähes yhtä paljon) ..kasveja ja niiden hedelmiä ja marjoja sekä luonnon lihaa ja kalaa. Maanviljelys taasen on evoluuttisesti aivan liian uusi juttu, eivätkä kaikkien elimistöt ole sopeutuneet siihen, lisäaineista ja nykyajan roskaruuasta puhumattakaan! Sokeria ja hiilarihöttöä on kaikki paikat väärällään ja ihmiset sen kun sairastuu..Onkin ollut mielenkiintoista seurata, kuinka diabeteksen räjähtäessä hurjiin lukemiin, on karppauksesta tullut "trendidieetti". Karppaajiakin on moneen junaan, ja kiistelyt rasvan laaduista ja määrästä vaihtelevat. Oli miten oli, toivon mukaan ainakin rasvakammoisuus alkaa pikkuhiljaa väistyä ihmisten mielistä..

Uskon itsekin vähähiilarisen ruuan positiiviseen vaikutukseen, sillä olen sen itse kokenut. Karsin muutama vuosi sitten ruokavaliostani sokerit ja tärkkelyksen, kun siirryin raakapainotteiseen ravintoon. Paino tippui kymmenisen kiloa. Se, missä muodossa rasvat tulisi syödä, voidaan ollakin sitten montaa mieltä. Itse olen pääasiassa käyttänyt luomulaatuisia kylmäpuristettuja öljyjä, sekä siemeniä ja pähkinöitä. Toki myös silloin tällöin luomulaatuista lihaa, kananmunia ja kalaa ja joskus maitotuotteita (etenkin juustot tuntuvat olevan heikkouteni!). Raskauden myötä lisäilin ruokavaliooni hieman enemmän kypsennettyä ruokaa ja eläinkunnan tuotteita (etenkin kun sain tietää veriryhmäni, joka on O+ tarkoittaen sitä, että kivikautinen ruokavalio on sopivin vaihtoehto), mutta raa'an ravinnon osuus on edelleen ollut yli puolet syömisistäni. Olen siis mennyt hieman lähemmäksi kivikautista ruokavaliota (äärimmilleen en tässäkään tapauksessa ole menossa).Toisaalta, "Aito" luonnon liha ja kala on kuitenkin niin kiven alla ja kallista, että se luo haastetta valintoihin. Luomulihoista olen lähinnä törmännyt naudan lihaan eri muodoissa, sekä kananmuniin. Tehotuotettuja eläinkunnan tuotteita en osta.

Synnytyskokemukseni

Niin siinä sitten kävi, että pieni poikamme syntyi noin reilu viikkoa ennen laskettua aikaa (rv 38+4) tänne talven keskelle 8.2. klo 1.56! Ajattelin nyt kertoa ihan julkisesti oman kokemukseni synnytyksestä, tuosta tabusta ja yleensä niin vaietusta asiasta.. Jokainen synnytyshän voi olla täysin erilainen. Kukaan ei voi päättää sen kulkua etukäteen, vaan sen mukana on mentävä, omien sietokykyjen mukaisesti.. Kenenkään ei koskaan pitäisi arvostella tai verrata synnytyksiä toisiinsa. Jokainen synnytys on yhtä arvokas, tasavertainen.. Minua hymyilytti kun kuulin erään tuttavan sanomana "Aika vähän naiset noista vaivoistaan puhuu. Tulee vaan sellainen olo et pyöräyttelee vauvoja kuin plussapalloja ikään" Niinpä..Synnytys on naiselle varmasti yksi rankimmista, mutta samalla myös palkitsevimmista kokemuksista. Se voi olla jopa traumaattinen, mutta samalla positiivisesti hämmentävä..Joka tapauksessa, kokemuksista kannattaisi puhua, etenkin jos jokin jää painamaan mieltä. Harvalla synnytys menee täydellisesti..Tässä nyt kuitenkin omia kokemuksia, olkaapa hyvät :) :

7.2.2012

Heräsin yöllä voimakkaaseen napsahdukseen. En ole varma, kuuluiko ääni oikeasti, vai oliko se vain pääni sisällä..Napsahduksen ohessa tunsin pienen pään töytäisyn ja ison ryöpsähdyksen. Jotakin nestettä ryöpsähti paineella pitkin sänkyä..Lapsivedet.. Kello oli 04.20 tai jotain sinne päin ( ja oli muuten täyden kuun yö vieläpä!)..Mietin, että eihän tän vielä pitänyt tapahtua. Hölmö ajatus. Totta kai tiesin, että se voi tapahtua milloin vain ja millä tavalla tahansa (en ehkä ensimmäisenä odottanut synnytyksen käynnistyvän vesien menolla, vaikka se onkin normaalia). Tilanne tuli kuitenkin aivan puskain takaa. Vähän aikaa ihmettelin ympärilleni, ja mietin että mitäs nyt pitikään tehdä.. ai niin! Soittaa sairaalaan tietysti.. Rauhassa nousin sängystä ja haeskelin oikeaa puhelinnumeroa. Lopulta sain soitetuksi. Kyselivät lapsiveden väriä.. väri normaali/kirkas..supistuksia? Ei mitään kunnollisia ainakaan vielä..Kehottivat nukkumaan vielä pari tuntia, ja kehottivat aamulla tulemaan paikan päälle. Nukkumaan? Miten muka voisin nukkua :D? Olinhan ihan puulla päähän lyötynä..Kuitenkin rauhallisin mielin.. Pakkasin loputkin tavarat sairaalakassiin (tai oikeastaan kasseihin.. meillä niitä oli ainakin kolme!). Samalla aloin tunnistamaan yhä selvemmin "menkkamaiset jomotukset" mahalla. Mietin, että kai nää jonkinlaisia supistuksia on..Otto kävi laittamassa auton lämmitykseen, ja menimme vielä lepäilemään hetkeksi. Aika meni äkkiä. Pian olikin jo aamu..vedin smoothiet naamariin ja olin valmis lähtemään. Jännäsimme auton starttaamista, sillä muutama päivä takaperin keikalta lähtiessämme keskellä yötä 30 pakkasasteessa auto ei startannutkaan. Onneksemme se nyt kuitenkin starttasi. Matka sairaalalle vei kuitenkin yli tunnin ( halusin synnyttää Vammalassa, palaan tähän myöhemmin)..olimme unohtaneet Tampereen keskustan aamuruuhkat, emmekä tajunneet ajaa kiertotietä. Onneksi ei kiirettä ollut..

..Sairaalaan päästyämme pääsin heti huoneeseen, jossa mittailtiin vauvan sydänäänet ja omat supistustiheydet. Kaikki oli kunnossa. Pääsimme sen jälkeen omaan "odotushuoneeseen" koko avautumisvaiheen ajaksi. Asetuttuamme, kätilö katsoi kohdun tilanteen..Hän ei kuitenkaan saanut tuntumaa kohdun avautumisesta..varoi vain ronklaamasta liikaa tulehdusriskin takia (koska lapsivedet on menneet) ja kehotti odottelemaan. Illemmalla katsottaisiin tilanne uudelleen. Olisimme päässeet jopa kotiin, muttei viitsitty lähteä ees taas ajelemaan. Aika tuntui matelevan..supistuksia tuli ehkä 10-15 minuutin välein.. ne ei tuntuneet kovinkaan voimakkailta. Lähdimme ulkoilemaan. Oli ihana aurinkoinen päivä. Kävelimme jonnekin rannalle, ja palloilimme Vammalan keskustassa. Löysin luontaistuotekaupan, josta ostin mammateetä ja eteeristä Tea tree-öljyä. Palasimme taas sairaalalle, ja saimme syödyksi. Kuuntelimme musiikkia ja lueskelimme. Aika tosiaan tuntui matelevan. Välillä kuunneltiin taas sydänääniä ja katseltiin supistustiheyttä. Lähdimme uudelleen ulos, sillä liikkuminen teki hyvää. Kävimme kaupassa, ja huomasin kassajonossa odotellessa supistusten voimistuneen niin, että piti keskittyä hengittelemään. Joskus viiden aikaan iltapäivällä yritin taas syödä, mutta en oikein saanut alas palastakaan.. Supistuksekin alkoivat olla tuntuvampia ja tihenivät. Kokeilin keinua keinutuolissa, mutta se ei tuntunut yhtään hyvältä. Sängylläkin oli huono maata, ja se tuntui harventavan supistuksia (huomasin tämän, kun jouduin makoilemaan välillä sydänääniä kuunneltaessa). Saimme lattialle patjoja, säkkituolin ja jumppapallon..Sain myös lämpimän savipakkauksen.. asettelin pakkauksen pallon päälle ja heijasin pallon päällä istuen ja samalla nojaten sängyn reunaan.. se tuntui auttavan.. Yritin rentoutua parhaani mukaan ja hengitellä rauhallisesti..Ihana mieheni myös auttoi hieromalla alaselkää supistusten aikana..

...Kun supistukset alkoivat vain voimistua, menin kehoitusten mukaisesti suihkuun (ammekin sairaalasta löytyi, muttei suositeltu vesien menon takia). Se tuntui taas tepsivän. En tiedä, kauan sielä seisoskelin, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa veden juosta selkää pitkin, ja nojailla eteenpäin..Välillä tunsin jopa ponnistamisen tarvetta.. en pystynyt hallitsemaan supistuksia.. keskityin hymisemään matalalia ääniä, ja päästin suustani omituista sihinää..Olo oli kuin villieläimellä, toimimassa vaistojen varassa..Jostain syystä tuo sihiseminen auttoi..Kello taisi olla kymmenen illalla. Kätilökin oli vaihtunut..Välillä tunti, että ketään ei näkynyt/kuullut missään. Missähän kätilö mahtoi viipyä? Olo alkoi olla väsynyt ja kaipasin todellakin lepoa. Olisi myös ollut kiva tietää, missä vaiheessa oltiin menossa.. Oliko mitään edistystä tapahtunut? Suihkun jälkeen koitin levätä hetken sängyllä..Olo alkoi olla todella tukala.. Puoli yhdentoista maissa kätilö vihdoin saapui. Hän tarkkaili minua supistusten aikana, ja kehotti vain puhaltelemaan ulos. Sanoin, etten pysty enää, ponnistuttaa..hän ei meinannut uskoa.. pyysin katsomaan kohdunsuun tilanteen, sillä jos tilanne ei olisi paljoa edennyt, olisin varmasti valmis ottamaan jotakin vahvempaa, mikä veisi kivut pois, ja antaisi edes hetken levolle. Kätilö oli ensin sitä mieltä, ettei vielä katsottaisi tilannetta tulehdusriskin vuoksi. Hetken irvistyksiäni tarkkailtuani hän suostui kuitenkin tarkastamaan.. Ihmetellen hän totesi, että voisiko muka olla jo 9 cm auki? Toinenkin hieman kokeneempi kätilö pyydettiin paikanpäälle katsomaan.. hetken tunnusteltuaan hän totesi "kyllä vain.. enää sentti jäljellä!"Kätilöt jaksoivat kummastella kivunsietokykyäni. Oloni helpottuikin heti kun tajusin, ettei tässä enää mitään levättäisi..sain kummasti lisävoimia.. pian saisin nyytin syliini..

Keskiviikko 8.2.2012

Aloimme valmistelemaan synnytyssaliin lähtöä. Vesien menosta oli kulunut 18 tuntia, joten ei auttanut muuta kuin käskystä ottaa antibioottitippa (syynä taas tulehdusriski). Pian köpöttelimmekin synnytyssaliin. Nojailin tukeen ja heijasin ja sihistelin supistusten aikana. Ponnistuksen tarve oli kova, mutten edelleenkään saanut ponnistaa. Aika meni entistäkin hitaammin. Tiistai vaihtui keskiviikoksi. Pikku hiljaa sain kevyesti ponnistaa, tai ainakaan sitä ei tarvinnut estellä. Tunsin hiljalleen vauvan laskeutuvan alaspäin. Kätilö käski supistuksen aikana pidättämään hengitystä ja tein työtä käskettyä vaikka se tuntuikin jotenkin epänormaalilta. Istuin taas pallon ja savipakkauksen päällä sängynlaitaan nojaten. Jossain vaiheessa (ajantajuni oli täysin kadonnut) kätilö sanoi, että supistuksia pitäisi tulla tiheämmin, joten hän kehoitti ottamaan oksitosiinia (mietona versiona, sellainen nenään suihkutettava), jotta tilanne edistyisi. En ollut kuitenkaan halukas sitä tekemään. Jossain vaiheessa painostuksen alla suostuin suihketta ottamaan. Kyseessä olisi kuitenkin luonnollinen aine, sama, jota kehonikin tuottaa..Suihkeen jäljiltä supistukset voimistuivatkin ja olivat täysin kontrolloimattomissa. Olisin halunnut ponnistaa seisaallani, mutta ilmeisesti se ei ollut mahdollista. Päätin yrittää jakkaralta, joka äkkiä olikin ilmestynyt alleni. Asentoni ei tuntunut parhaata mahdolliselta. Kätilö kykki jakkaran juurella ja sanoi että pää näkyy jo.. rajut ponnistukset jatkuivat, ja tunsin samalla viiltävää kipua ja repimistä, mutta samalla sen, kuinka vauva tuli yhden supistuksen aikana kokonaan ulos.. kahdella työnnöllä.. Kuului kova parkaisu, ja siinä hän nyt oli..pieni poikamme..napanuorakin oli kiertynyt kaulan ympärille kolmesti.. mutta siinä hän oli elävänä ja terveenä. Kello oli 1.56. Kipusin sängylle makaamaan ja sain lapseni heti syliini. Kipukin loppui hetkeksi siihen paikkaan.Olin sanaton..

En tajunnut yhtään mitä ympärillä tapahtui..Hämmästelin vain tuota pientä ihmettä, joka aukoi nappisilmiään ja tuijotteli ympärillensä hiljaa..pian hän hakikin jo ensimmäisiä maitopisaroita ja onnistuikin ne saamaan. Se oli juhlan hetki! Jonkin ajan kuluttua mieheni sai katkaista napanuoran.. En koskaan unohda, kuinka poikamme pieni valpas, kurttuinen nyrkki tarttui pihdeistä kiinni. Istukkakin syntyi hiljalleen ulos, pienillä ponnistuksilla. Sen saisimme mukaan lähtiessämme sairaalasta. Hetken päästä katsastekkiin sitten tuo oma alakerta, joka ilmeisesti oli kuin hurrikaanin jäljiltä. Olin revennyt aika pahasti, vaikken tässä vaiheessa tuntenutkaan pahemmin kipuja. Ei auttanut muuta kuin lähteä ompeluttamaan paikkoja. Sillä aikaa mieheni sai jäädä poikamme kanssa, kun häntä mitattiin ja punnittiin. Syntymäpainoa oli 2870 grammaa, pituutta 48,5 cm ja päänympärys 32,5 cm. Pikkuinen poika :)! Ompeluiden jälkeen olin jonkin aikaa heräämössä odottelemassa, että puudutus lakkaisi vaikuttamasta. Tuntui, että siinä meni ikuisuus.. halusin vain päästä takaisin perheeni luo. Onneksi perheeni tuli minun luo. Poikamme pääsi syömään rinnalleni ja oli reipas imu! Aamukin jo valkeni, ja pääsimme onneksemme asettumaan sairaalan ainoaan perhehuoneeseen. Muita synnyttäjiä ei ollut! Tämä oli yksi hyvä syy tulla Vammalaan synnyttämään, vaikka Tays olisi ollut kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Tayssissa huhujen mukaan kova kiireen tuntu, ja synnyttäjiä niin paljon, että osa joutuu kärvistellä käytävillä koko avautumisvaiheen ajan. Vammala on myös tunnettu vauvamyönteisyysohjelmastaan. Aluksi suunnittelin jopa synnyttämistä kotona (etenkin kun sairaala ihan lähellä), mutta taloudellisen tilanteemme vuoksi meillä ei yksinkertaisesti olisi ollut siihen varaa, joten päädyimme Vammalaan, joka oli toisiksi paras vaihtoehto :)


Vammalassa syntyneet vauvat helmikuun 1-10. päivä


Olimme majoittuneena perhehuoneessa keskiviikosta lauantai-iltaan asti, eli neljä päivää. Sairaalassa siis yhteensä 5 vuorokautta. Ajantaju ja päivien kulku oli aivan sekaisin. Olimme vain liikuttuneita pienestä nyytistämme. Huoneessa saimme olla aikalailla rauhassa, vaikka ensin siellä ravasikin aika usein eri hoitajia auttamassa vaipanvaihdossa (pääsimme käyttämään heti harsoja, mikä oli hirmuisen kiva :) ) ja tarkistelemassa vauvan imuotetta. Ensimmäisenä vuorokautena syöttöväli oli 2 tuntia ja sen jälkeen 3 tuntia. Nukuttuja tunteja ei pahemmin sairaalassa tullut.. Tuoreet isovanhemmatkin (kaikki 4) ennättivät jo pienokaista katsomaan sairaalaan. Olin myös onnellinen siitä, että mieheni oli koko ajan apunani. Oma liikkuminen oli hyvin vaivalloista repeämien takia, enkä saanut itse edes housuja jalkaan! Voitte vaan arvata, miten on ollut laita WC:ssä asioinnin kanssa! Istuminenkin on sallittua vain pakon edessä seuraavan kolmen viikon ajan..

Kotiin lähdimme siis lauantaina, kun kaikki pakolliset asiat oli saatu hoidettua. Autossa istuminen kyllä pelotti, mutta saatiin mukavasti penkkiä takanojaan, ja matka kotiin olikin ehkä elämäni nopein ajomatka. Pieni nyyttimmekin oli aivan hiljaa ja rauhassa koko matkan. Kotiin päästyä tuntui aivan mahtavalta, mutta kummalliselta. Kaikki oli jotenkin toisin. Olimme nyt perhe!

Vaikka synnytys olikin rankka kokemus, oli se hyvin antoisa elämys. Kaikkine kipuineen, en vaihtaisi sitä pois ikinä mistään hinnasta. Vaikkei se ollutkaan ihan täydellinen kokemus ( niin kuin jo aiemmin totesin, harvalla varmaan on?), oli se juuri niin hyvä kun sopikin olla. Pääsin synnyttämään aktiivisesti, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ("luomusti", niin kun jotkut haluavat sen ilmaista), niin kuin haaveilinkin. Omat vaikeudet tulivat puolestaan sitten pahojen repeämien (3.asteen, joita saa vain noin 1% synnyttäjistä!), joiden paraneminen vie aikaa ja joita etukäteen kovasti pelkäsinkin. Ilmeisesti syynä voi olla monikin tekijä. Kätilö tunnusti myöhemmin, ettei kyennyt kunnolla jakkaralta ponnistaessa tukemaan välilihaa. Voisin myös kuvitella, että erilainen hengitystekniikka ja ponnistusasento olisi ollut parempi, ainakin itselleni. Yleensä pahat repeämät tulevat selkeästä syystä, kuten esimerkiksi imukuppisynnytyksessä. Mutta toivon mukaan aika parantaa haavat :) Pääasia, että saimme terveen, ihanan ihmisenalun! Ihmeellistä on elämä!

Terveisin, onnellinen äiti!

Raskauden loppumetreillä..

Enää ei ole pitkä aika "haikaran vierailuun". Välillä tuntuu, että nämä ovat olleet elämäni pisimmät yhdeksän kuukautta, vaikka aktiviteettia onkin riittänyt. Omalla kohdallani olokin on normalisoitunut loppua kohden, vaikka moni hehkuttaakin raskauden parhaasta keskivaiheesta (joka taas minulla meni ainakin väsyillessä ja kipuillessa). Löysin itseni jopa hiihtoladulta vielä viikko sitten, mikä vähän yllätti itsenikin, mutta pakko oli päästä edes kerran suksien päälle tänäkin talvena :)! Jyrkät alamäet kävelin kaatumisriskin varalta, mutta muuten meno oli vauhdikasta! Käyn päivittäin kävelyllä raittiissa ulkoilmassa, eikä liitoskivuistakaan ole hetkeen ollut riesaksi. Lisäksi olen tehnyt joitakin raskausajan venytysharjoituksia säännöllisesti. Liikuttua tulee myös jonkin verran kaupungilla shoppaillessa sekä kotona häärätessä. Mahakaan ei tunnu yhtään isolta tai rajoittavalta, vaikka ollaankin jo viimeisillä viikoilla. Oikeastaan ainoa pidempiaikaisempana kuormittavana riesana on ollut jonkin verran kipeä selkä, joka sekin vaivaa lähinnä istuessa (etenkin pidemmät autoreissut). Yöunet ovat myös jääneet viime aikoina vähemmälle, mutta siltikään ei väsymys paina. Piinaavinta taitaakin nyt olla vain odottaminen ja odottaminen, että milloinka tämä pieni ihmisenalku uskaltaa jättää tuon mukavan hämärän ja lämpimän (mutta niin ahtaan!) elinympäristönsä ja pusertautua tähän omituiseen maailmaan..Niin, se voi tapahtua nyt milloin tahansa :)!

Voisinkin vähän kertoa, millä luonnonmukaisilla tavoilla olen valmistautunut tulevaan koitokseen viimeisen kolmannekseni aikana..


Vadelmanlehtitee!
Tämä on raskaana olevien parasta juomaa. Olen nauttinut säännöllisesti vadelmanlehtiteetä viimeisen raskauskolmanneksen aikana 3 kupillista päivässä. Vadelmanlehtiteen juomisesta voi olla apua synnytyksessä, helpottamaan kohdun työskentelyä. Frantsilan kirjan mukaan raskauden ensimmäisellä kolmanneksella teetä suositellaan juotavaksi kupillisen päivässä, keskikolmanneksella 2 kupillista, ja viimeisellä kolmanneksella 3 kupillista. Jää nähtäväksi, onko teen lipittämisestä ollut hyötyä, mutta hyvää se ainakin on :)! Kuvassa Pyhän Olavin vadelmanlehtiteetä, mutta mikä tahansa vadelmanlehti käy!


Olen myös kuuriluontoisesti käyttänyt joitakin Frantsilan lisäravinteita yleisvireyttä nostamaan, sekä varmistamaan erilaisten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Monipuolinen ruokavalio tietysti ennen kaikkea!


Öljyseosta raskausarpien ennaltaehkäisyyn/hoitoon olen hieronut vatsan ja rinnan alueelle joka ilta. Olen sekoittanut oliiviöljyä ja vehnänalkioöljyä, sekä lisännyt pari tippaa mandariinin eteeristä öljyä (taitaa olla ainoa eteerinen öljy, joka sopii raskaanakin olevalle). Lisäksi olen öljynnyt välilihan aluetta päivittäin jollakin hyvällä kasviöljyllä. Tämä saattaa ehkäistä/vähentää repeämien syntyä. Aion nyt parin viimeisen viikon aikana kokeilla kyseiselle alueelle myös Frantsilan kuismaöljyä, jota suositellaan käytettäväksi myös synnytyksen yhteydessä sekä jälkihoidossa. Kuismaöljyä kannattaa käyttää myös alavatsalle ja -selälle.



Venytysharjoitukset..

Monet venytykset rentouttavat ja niitä voi käyttää apuna myös synnytyksessä. Tärkein harjoituksista on ollut ehdottomasti kyykkyistunta. Se on yllättävän haastava, mutta siitä voi olla paljon apua synnytyksessä, synnytti sitten missä asennossa tahansa. Kyykyssä istuminen venyttää ja rentouttaa mukavasti välilihan aluetta ja voi myös ehkäistä repeämiltä. Ajatella, ennen kaikki naiset luonnollisesti istuivat kyykyssä, tekivät töitäkin kyykkyasennossa ja etukumarassa.. Synnyttäminen pystyasennossa ja kyykyssä on ollut luontevaa. Nykyään vaan istutaan toimistotuoleilla ja sohvilla, ja kyykkyistuntaa saa ihan toden teolla harjoitella. Itselläni haasteellisinta on tuntunut olevan etenkin nilkkojen jäykkyys..Mutta hyvää treeniä on ollut :)! Kaikki lantiota avaavat liikkeet ovat tehneet hyvää! Syvää kyykkytreeniä ei kuitenkaan suositella enää raskauden viimeisille viikoille, joten nyt olenkin keskittynyt enemmän muihin venytyksiin ja rentoutumiseen. Hyviä harjoituksia synnytystäkin ajatellen ovat myös hengitys-, mielikuva- sekä meditaatioharjoitukset...Parasta ja rentouttavinta on ollut etenkin syvään hengittäminen!


Niinkuin jo aiemmin joskus mainitsin, olen ahminut paljon luonnonmukaiseen raskauteen ja synnytykseen, sekä lapsenhoitoon littyviä kirjoja, jopa pakkomielteisesti. Eipä silti, eihän sitä pelkästään kirjoista opita, mutta ne ovat tukeneet omia ajatuksiani, sekä innostaneet positiivisella tavalla valmistautumaan uuteen tulevaan elämään.

Minni Niemelän huipputeokset kantoliinoista, kestovaipoista sekä imettämisestä (kuvassa)..Muita hyviä lukemiani teoksia: Janet Balaskasin "Aktiivisynnytys" sekä "Mammajumppaa", Hanna Hirvosen "Vesi kannattaa", Aila Miettisen "Nainen naiselle - Luonnollinen syntymä", Malla Rautaparran "Raskaus, synnytys, äitiys" sekä "Kantamisen kausi" sekä Minna haatajan "Hyvä Syntymä"..Toki on muitakin hyviä ;)

Shoppailuja vauvalle..

Niin, aina sitä miettii, että mitä kaikkea tuollainen uusi pieni tulokas tarvitsee :)! Raskauden alkupuoliskolla ostovimma oli ehkä suurimmillaan. Tuntui, että vauvan tuloon tuli psyykattua osittain myös sillä tavalla, shoppailemalla. Toki tämäkin vimma tuli toteutettua "ekosti". Lähinnä tuli hamuttua kirppiksiltä pieniä söpöjä vaatteita, joita onkin kertynyt kaappeihin vino pino. Hommasimme tutultamme myös rattaat käyttettynä viidellä kympillä, jotka ovat nyt varastossa killumassa. Sitä tässä mietitäänkin, että kuinkahan paljon tulee käytettyä, jos minusta nyt tuleekin "liinailuhirmu" :)! Löysin ensimmäisen kantoliinani kirppikseltä (kuvassa vasemmalla). Uutena olemme ostaneet hyvälaatuisen kantorepun sekä talvikantosuojan (nämä myös kuvassa). Kantoliinojen hyödystä varmaan kerron jatkossakin.. Katsoo nyt miten juttu lähtee käyntiin!

Vaatteissakin olen yrittänyt panostaa ennen kaikkea laatuun. Hurahdin aikanani Ruskovillan tuotteisiin, joten ajattelin hommata myös tulevalle pienelle kaiken mahdollisen käsille saatavan. Kestovaippatuotteet olen ostanut uutena (lähinnä harsot, välivaipat sekä riisipaperia).. muita ruskovillan tuotteita/vaatteita olen huutanut huuto.netistä. Nuohan ei mitään halpoja ole, etenkään uutena, mutta pitäisi olla laadukkaita. Materiaaleina luonnonmukaisesti tuotetut luonnonkuidut; villa, silkki, puuvilla, bambu.. Kuvassa huojuva pino ruskovillaisia :D Rakas puolisoni vitsailikin, että voisin jo pian perustaa oman Ruskovilla- myyntipisteen!

Paljoa muuta ei ollakkaan sitten osteltu. Toki innokkaat isovanhemmat ovat ostelleet jonkin verran, lähinnä vaatteita. Äitiyspakkauksessakin oli paljon tavaraa, joten eiköhän niitäkin tule hyödynnettyä. Pinnasänky saatiin käytettynä, tosin sekin odottelee myöhempää käyttöä varten, sillä ajattelimme kokeilla perhepetiä ainakin ensialkuun :)! Kylvetysvannakin on "perintökalustoa". Äskettäin saimme myös turvakaukalon ja vähän lisää kantoliinoja/pusseja lainaksi. Haluan uskoa, että sitä pärjää yllättävän vähällä tavaramäärällä, kunhan vain rakkautta ja huolenpitoa riittää =)!


Tässä vielä kuva tuosta "pallosta" rv 37+0. Eli tänään ollaan täysiaikaisia! Ehkä sen kunniaksi voisi alkaa sairaalakassia pakkailemaan!
Niin, ja viimeiset raskausajat täällä nautitaan varmastikin hiljaiasuudesta ja levosta, ihanista talvisista päivistä, hieronnasta, hyvästä musiikista, ruuasta ja ihan vaan olemisesta :)! En pelkää synnytystä, enkä todellakaan voi tietää, että mitä tulee tapahtumaan. Vaikka olenkin "valmistautunut" erilaisin konstein, kukaan ei voi ennaltamäärätä asioiden kulkua. On vain asennoiduttava ottamaan vastaan kaikki sellaisena kun se tulee.. Kaikki kun on mahdollista..Toivotaan vain parasta! :)

Joulun taikaa, ja lisäaineettomasti!

On ollut ihan nautiskella stressittömästä joulun ajasta.. Niin kuin joka vuosi! Joulukuu on mielestäni ehdottomasti yksi parhaimmista kuukausista.. Kaikki kääntyy pian taas valoon päin..Päivät alkavat pidentyä..Kaikki kaupallisen joulun kiireet ja hulabaloot voi antaa mennä vain toisesta korvasta sisään ja suoraan toisesta ulos. Sen sijaan voi hengitellä syvään taikaisaa ilmapiiriä, ja antaa oman lapsenmielisyyden päästä taas valloilleen kaikkine ihanine joulumuistoineen :)!

Ajattelin laittaa ensin hieman jouluisia herkkureseptejä esille..Tässä on hyviä vinkkejä lisäaineettomaan jouluun. Pieni joulukokkailu ja puuhailu on kaikenlisäksi mukavaa, ja nostattaa ehdottomasti joulumieltä! Ja itsetehdyt, laadukkaat luomuraaka-aineista valmistetut herkut ne maistuu aina parhailta ja on terveellisempi vaihtoehto kaupan valmispöperöille ;)


Tässä jo viime vuotiset suosikkini, raakapiparkakkupallot, jotka veivät kielen mennessään..En ole enää yhtään kaivannut tavallisia piparkakkuja näitten herkkujen jälkeen..
Sekoita tehosekoittimessa 2 dl manteleita jauhoksi, lisää ruokalusikallinen kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä sekä 6 pienehköä tai 3 isoa taatelia ja sekoita lisää.. lisää lopuksi mausteet, eli ripaus puhdistamatonta merisuolaa (esim Urtekram), 2 tl kanelia, pari maustemitallista inkivääriä, neilikkaa ja kaardemummaa (itse käytän Sonnentorin maukkaita luomumausteita)..lopuksi lisää hunajaa noin 2 rkl tai tarvittaessa enemmän tai maun mukaan, niin että seoksesta tulee hieman "tahmaista". Tarkasta vielä, että massa on hyvin sekoittunut tehosekoittimessa.. sen jälkeen kaavi massa alustalle, pyörittele sieviksi palloiksi, ja laita kylmään tai nauti heti!

Raakapiparkakkujen kanssa sopii hyvin itsetehty glögi, joka on taatusti maukkaampaa ja terveellisempää kuin kaupan lisäaine+sokeriglögit..

Glögin pohjana voi käyttää esimerkiksi sokeritonta itsetehtyä mustaherukkamehua, josta saa samalla hyvät vitamiinilisät..Kaupoissakin voi olla terveellisiä mehupohjia tarjolla. Mehu kiehautetaan levyllä mausteiden, esimerkiksi kanelin, inkiväärin, kaardemumman, neilikan ja pomeranssinkuoren kera.. mausteita voi toki käyttää vaihdellen ja oman maun mukaan.. Glögi on entistäkin ihanampaa, kun laitat mukin pohjalle vähän mantelia ja rusinaa!


Tässä maailman paras ja helpoin luumuhillo/marmelaadi! Liota haluamasi määrä kuivattuja luumuja 4-10 tuntia, tai vaikkapa yön yli kulhossa.. kaada nesteet pois (tai ota talteen muuta käyttöä varten) ja sekoita liotetut luumut tehosekoittimessa tasaiseksi tahnaksi!



Tässä vielä helppo ja "päräyttävä" sinappiresepti, joka taatusti avaa röörit ;)!
Sekoita sinappijauhetta ja vettä suhteessa 1:1 ja lisää haluamasi mausteet..Itse maustoin sinappini hunajalla (runsas pruuttaus), oliiviöljyllä (sopiva loraus), laatusuolalla, mustapippurirouheella sekä chilijauheella..Nam nam nam nam!

Ja tässä vielä vähän fiilareita joulukuulta..


Itsenäisyyspäivänä Linnainmaan kallioilta, Mannerheim-patsaan luota..Ihana luminen päivä!


Raskasta Joulua- konsertissa Nosturissa..Oli aivan mahtava meno ja bändi kaikkine laulajineen pistivät kyllä parastaan! Ihanat fiilikset ja muistot jätti, vaikken eturiiviin uskaltanut änkeekkään!


Vähän toisenlaista raskasta joulua Jyväskylän Mustassa Kynnyksessä, vanhassa asemarakennuksessa. Vaikka meno olikin hieman "räkäisempi ja röhkivämpi", oli paikalla tiivis tunnelma. Tämä "perinnejuhla" Jyväskylässä on jo kuulemma yli kymmenvuotinen, joka sai alkunsa Bar 68:ssa..

Ja tässä vielä jouluinen pallomasu :D! Viikkoja 31+6! Alle 2 kk laskettuun aikaan :)!


Parasta joulunaikaa kaikille, rakkain terveisin Solinar!