Heips! Tässä onkin vierähtänyt jo monta kuukautta edeltävästä postauksestani. Heh, nykyään tuntuu siltä, että raskautta voi syyttää joka asiassa, niin kuin tässäkin! Toden teolla, kehoni ja mieleni on käynyt mielettömiä prosesseja valmistautuessaan kohti uudenlaista elämää, eikä mikään tule palaamaan täysin ennalleen. Matkani äitiyteen, elämän ehkä suurimpaan ja mullistavimpaan asiaan on todella alkanut!
RASKAUSAJAN TRANSSIA
Mitä sitten olen puuhastellut nämä kaikki kuukaudet? No, ainakin ollut pääasiallisesti omissa oloissani. Voisin ehkä jopa puhua jonkinlaisesta "raskaustranssista". Olo on ollut hyvin sisäänpäin kääntynyt, tutkiskeleva, tyyni, onnellinen. Yksi lempipuuhiani on ehdottomasti ollut lukeminen. Olen fanaattisesti raahannut kirjastosta raskauteen ja äitiyteen liittyvää kirjallisuutta, eikä loppua tunnu näkyvän! Nyt olen lukenut erityisesti synnytykseen liittyvistä asioista, joista tulen kyllä varmasti myös avautumaan täällä blogissakin. Lukeminen on myös ollut mukavaa pötköttelyn ohessa, sillä kehoni on todella ollut uupunut kaikista fyysisistä ja hormonaalisista muutoksista. Lisäksi nopeasti kasvava vauva vie jo paljon tilaa, sisuskaluni alkaa olla aikamoisella mutkalla ja vatsalaukkukin täyttyy varsin nopeasti, joten syödä pitää pieniä annoksia ja vähän väliä, jottei huono olo pääse yllättämään. Nukkuminen on pätkittäistä, sillä mahan kanssa kääntyileminen on jo haastavampaa. Kohdun ja mahan kasvaessa liitoskipuineen käveleminen on ollut rasittavampaa pienine pistelyineen. Sen sijaan uiminen on tuntunut aivan ihanalta! Käyn välillä uimahallissa uimassa ja lilluttelemassa. Vesi on aina ollut minusta kiehtova ja läheinen elementti, mutta nyt raskauden aikana se on jotenkin korostunut. Ehkä koen sen lähentävän suhdettani kohdussani uiskentelevaan lapseeni. Onneksi ulkoiltuakin tulee kuitenkin päivittäin. Synkkä syksy on ollut ihanan tunnelmallinen sumuisine aamuineen ja tippuvine lehtineen. Koko luonto on vaipumassa hiljaiselon tuudittamaksi.. Olenpa ottanut itsekin lunkisti, enkä ole pakottanut itseäni tekemään yhtään mitään (olen onnekas, kun ei tarvitse raahautua töihin tai kouluun)! Olen siis suhtautunut vaivoihini ja väsymykseeni positiivisesti. Ajattelen, että minulla on oikeus tähän, onhan se luonnollinen asia :)! Eikä tarvitse edes olla raskaana kokeakseen auringon, valon ja lämmön etääntymisen, syksyn tuoman levon tarpeen itsessään. Ei tarvitse olla tehopakkaus. Sallikaa se itsellenne, välittäkää itsestänne. Meillä kaikilla on oikeus siihen!
RAVINTOMUUTOKSISTA
Myös ravintoasioissa olen joutunut kohtaamaan valtavia muutoksia. Alkuraskauden pahoinvoinnit vaikuttivat vahvasti siihen, mitä kehoni ottaa vastaan. Myös raskauden keskivaiheessa kehoni on ollut herkkä sanelemaan, mikä sopii ja mikä ei. Ennen raskautta elin tosiaan pääasiallisesti raakaravinnolla, joka tuntui sopivan mainiosti! Silloin raakaravinnon osuus oli ehkäpä noin 70%-90% vuodenajasta riippuen. Raskauden aikana jouduin toteamaan, ettei pirtelöt, siemenet, pähkinät yms pysyneet sisällä. Toisinsanottuna kaikki rasva- ja proteiinipitoinen tuli herkästi ylös ja ulos. Pahoinvoinnin helpottaessa rasva ja proteiini on alkanut maistumaan vähän paremmin, mutta huomaan edelleen ruokavalioni olevan enemmän hiilihydraattipainoitteinen. Ilmeisesti kehoni sulattaa siemeniä ja pähkinöitä, sekä hyvälaatuisia rasvojakin hitaasti. Jostain syystä myös ulkomaiset superfoodit eivät ole maistuneet entiseen malliin. En ole koskaan suhtautunut mihinkään ruokavaliooni täysin totaalisesti, joten vaihtelevampi ja joustavampi syöminen ei ole ollut mitenkään shokki. Välillä tosin tuntuu, ettei oikean ruokavalion "löytäminen" ole mikään helppo juttu. On paljon ristiriitaisia tekijöitä, sekä erilaisia ajattelutapoja, kuten valitakko esimerkiksi tuoreista tuorein lähiruoka vai ulkomailta roudattu superruoka? Mitkä asiat sopivat evoluuttisesti ajateltuna kehollemme (kauan olemme käyttäneet maitotuotteita? Entä viljaa?)? Miten pärjätä monipuolisesti vegaanina suomalaisella ruualla? Entä raakaravinto ja kylmä Suomen talvi? Kuinka ravintorikas maaperä? Entäpä sitten ravinteiden imeytyminen raakana vai kypsänä? Ostaakko kotimaista ei-luomua vai ulkomaista luomua? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat kauan jo askarruttaneet päätäni :) En kuitenkaan ole niitä kokenut stressiä aiheuttaviksi. En ole myöskään liioin halunnut kallistua kapeakatseisesti yhteen tiettyyn suuntaukseen. Kultaista keskitietä pitkin yritetään mennä.
MITÄ SYÖN NYT?
Nyt raskausaikana olen yrittänyt syödä oikeastaan kaikenlaista laidasta laitaan. Pääasiassa syön kaiken luomuna, mistä vain luomua on saatavilla, mieluuummin kotimaisena kuin ulkomaisena. Olen vaihtelevasti syönyt erilaisia juureksia, kasviksia ja hedelmiä sellaisenaan. Ruokaisat salaatit ovat maistuneet myös läpi raskauden ajan. Villivihanneksia en ole valitettavasti päässyt syömään, sillä en tunne niiden vaikutuksia raskaana olevan kehoon (Neuvolassa myös pyysivät olla käyttämättä). Syksyn tullen lihaa olen syönyt välillä esim. riistan tai luomujauhelihan muodossa. Kala maistuu lähinnä graavina (raskaanaolevalle itse graavattua tiskiltä). Harmi vain, ettei mistään saa villilohta, ainakaan edullisesti. Papuja ja linssejä tulee myös keiteltyä usein (jotka kyllä tulevat pikkuhiljaa jo korvista ulos :D ). Viljatuotteista maistuu lähinnä luomu-moniviljanäkkäri sekä hyvälaatuinen luomumysli. Joskus syön ruisleipääkin. Maitotuotteista tulee silloin tällöin ostettua luomumaitoa, -viiliä, -kermaviiliä (dippikastikkeisiin), -rahkaa (hyvää marjojen kanssa), sekä näkkärin päälle juustoa. Luomumozzarella on myös suurta herkkuani. Kohtuullisella maitotuotteiden, viljan ja lihan käytöllä olen korvannut niitä siemen-ja pähkinämääriä, joita söin ennen raskautta. Jostain syystä maitotuotteiden proteiini sulaa kehooni helpommin. Kylmäpuristettuja öljyjä käytän aina kuin mahdollista. Pääasiassa salaattien kastikkeina. Olen myös hoitanut niillä ihoani aamuisin, imeytyväthän ne kehoon iholtakin ;) Erityisesti kasvava vatsa on aiheuttanut ihon kiristystä ja hilseilyä, joten toimii hyvin paikallisesti siihenkin! Pyrin välttämään kaikenlaisia lisäaineita. Niitä voi olla myös joissakin luomuruuissa, joten pakettien tutkiminen on kannattavaa. Seuraavaksi vältettävien listalla on valkosokeri ja valkoinen vehnä kaikissa muodoissaan. En ole niiltäkään tosin ihan täysin voinut välttyä. Etenkin raskauden alussa nopeasti imeytyvä hiilari saattoi olla ainoa vaihtoehto joihinkin tilanteisiin. Pyrin kuitenkin valitsemaan hitaammin imeytyviä hiilareita. Makeutukseksi valitsen lähes aina kotimaisen luomuhunajan (jos ruoka ei vaadi kuumennusta)! Merisuolaa ja vuorisuolaa, sekä mausteita tulee käytettyä kohtuudella. Olen koittanut selvitä myös ilman lisäravinteita. Lähistöltä löytyy kuitenkin kalakapseleita, D-vitamiinia, sekä lisärautavalmistetta (raskaana ollessa hemoglobiini tippuu usein alhaisemmaksi). B12-vitamiinia otan satunnaisesti riippuen käyttämäni eläinkunnan tuotteiden määrästä. Välillä juon myös spirulina-leväjauhetta veteen sekoitettuna. Omaa kehoa kuunnellen olen valinnut syömiseni, ja tulen varmasti tekemään niin jatkossakin. Elävän ravinnon osuus ruokavaliossani tulee olemaan joka tapauksessa yli 50%. Raskaana oleminen on opettanut kuuntelemaan omaa kehoa entistä enemmän!
ETEENPÄIN MENNÄÄN
Mutta niin, täällä siis asiat menevät aika lailla nappiin :)! Raskausviikkoja on nyt onnistuneesti takana 24, pian on edessä siis viimeisen kolmanneksen aika. Toinen ultraäänitutkimuskin on jo takana, jossa arveltiin kaiken olevan ihan kunnossa. Pikkuisemme on myös kovasti esitellyt jo hyvin tuntuvia liikkeitään, jotka näkyvät välillä hauskasti vatsanpeitteiden läpi. Hän kuulee jo ympärillä olevia ääniä ja musiikkia, joihin saattaa reagoida mojovin potkuin! Neuvolassa käydään edelleen kuukauden välein. Toisaalta aika tuntuu matelevan, toisaalta menevän hurjaa vauhtia! Mutta hyvillä mielin eteenpäin mennään!
Masu 24 raskausviikon jälkeen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti