Talkoita, perinteitä ja luonnonläheisyyttä!

Noniin! Parisen viikkoa on taas vierähtänyt, ja niin paljon sisällään pitänyt! Aloitetaan edellisestä viikosta, joka meni Päivölän lähipiirissä. Viikko-ohjelmaan kuului kaikenlaista saippuanteosta ja perinneleikeistä talkoohommiin. Ja saimme myös kokea taas annoksen muinaista historiaa!

Aloitimme maanantain perinneleikein. Muistelimme erilaisia pihaleikkejä lapsuudestamme. Hassua, että samat jutut ovat menneet niin monelta sukupolvelta toiselle.. Kokeilimmekin hieman erilaisia palloleikkejä Päivölän pihamaalla. Hauskaa ainakin oli, vaikka säännöt olivatkin hieman hukassa! :)

Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät vauhdikkaasti läheisellä Jutikkalan kartanolla, jossa pääsimme tekemään saippuaa, perinteistä ruisleipää, sekä osallistumaan hieman erilaisiin talkoohommiin. Tutustuimme tietysti myös paikallishistoriaan.

Kuljimme Jutikkalaan polkupyörillä joka päivä..


Jutikkalan kartanon pihamaata..




Lähimetsistä löytyi mielettömiä pakuriaarteita aivan jättiläismäisistä koivuista..


Pari kuvaa kartanon sisältä.. Erityisesti lattioiden ja seinäpintojen kirjavuus jäi mieleen..Ja vanhat työkalut ja esineet..




Ruisleipiä kuivumassa perinteiseen tapaan..


Saippuan valmistusta, jota meille opetti oma ryhmäläisemme, Anne Ristimäki. Saippuan valmistaminen alkoi sianrasvan keitolla..Jonka jälkeen lisäsimme lipeän..Tämä lipeä on teollista lipeää, mutta sitä voi valmistaa myös koivun tuhkasta.



Lipeän vaikutuksesta rasva suli.. aika kovat sauhut sai myös aikaan..


Parin tunnin hämmennyksien jälkeen (kunnes seos on liisterimäistä), lisäsimme suolan..


Seuraavana vuorossa oli seoksen siirtäminen pienempään astiaan. Seosta ikään kuin kuorittiin padan päältä kauhalla, sillä kiinteämpi saippuaosa on pinnalla. Ämpäriin siirryttäessä sekoitimme mukaan tervan, jota valmistimme Evon reissulla. Tässä vaiheessa siis lisätään kaikki saippuan muut osat. Vain mielikuvitus rajana! Yrtit ynnä muut kannattaa laittaa saippuaan aina kuivattuina..


Valmis seos kaadetaan lopulta muotteihin..Ja jätetään jäähtymään ja kovettumaan. Saippuan kovettuminen voi viedä aikaa muutaman päivänkin. Sen jälkeen se on sopiva leikattavaksi. Saippuan voi toki myös leikata myöhemmin, mutta sen työstäminen voi olla silloin hiukan hankalampaa.



Opimme myös tekemään perinteistä ruisleipää juuresta. Taikinan valmistuksessa olikin aikamoinen yhteishenki, kun jokaisen nyrkki takoi taikinaa vimmatusti..



Puumerkki päälle, ja taikina nousemaan leivinliinan alle..Viereinen kuva kohoamisen jälkeen..


Sopiva pala/kauhallinen taikinaa pyöritellään pallomaiseksi, ja litistetään.. Keskelle tehdään jauhoissa dipatulla sarvella reikä..Ja leivät pistellään vielä ennen uuniin joutamista..


Kunnollinen kiviuuni :) Lämmityksen jälkeen kekäleet tietysti kaavittiin pois.. Hyvä tapa uunin lämpötilaa on kokeilla heittää hieman merisuolaa uunin pohjalle ja kuunnella, kuinka nopeasti se riksahtelee..


Valmiita tuotoksia..


Fyysiseltä työltäkään ei vältytty. Pääsimme esimerkiksi puhdistamaan tämän vanhan vajan kattoa sammaleista..Ja niittämään rakennuksien seinustoja..Perinnemaiseman tekoa siis :)


Talon nuori isäntäkin oli hyvin ahkera! Harvinaista tänä päivänä, että lapset osallistuisivat työntekoon. Ennen wanhaan kaikki perinteet kulkivat sukupolvelta toiselle, kun yhdessä tehtiin kaikki työt ja opittiin vanhemmalta väeltä. Pointsit tälle pojulle :)!


Päivä pulkassa ja pyörämatka kotiin odottaa..


Torstaina poljimme taas aamusta Jutikkalaan.. Tällä kertaa tutustumassa alueeseen arkeologi Georg Haggrénin kera. Meille kerrottiin esimerkiksi rautakautisista kalmistoista, joita on ollut useita tällä alueella. Siihen aikaan vainajat haudattiin usein polttamalla muassaan heidän tärkeimmät omaisuutensa, kuten aseet ja korut.

Kuvassa kalmistoalue..


Tässä kuva hautaröykkiön päältä.. Ja mielenkiintoinen kirja lähiseudun kaivauksista..


Piipahdimme myös läheisellä lintutornilla, josta avautui ihanat maisemat.. Katsaus vastarannelle Päivölään..


Reitille osui myös nämä erikoiset kivet ja puut..


Tässä rippeitä vanhasta viinarännirakennuksesta..


Iltapäivällä tutkimusretkemme jatkui aivan Päivölän nurkilla.. Kävimme katsomassa ikivanhaa Päivänpesän aluetta, ja sen eriskummallista kivikaiverrusta..


Lähistöltä löytyi myös upea kuppikivi..


Eihän siihenkään voinut olla kajoamatta..Perinteet jatkukoon ;)


Kävimme vielä viereisellä Hiittiönmäellä ja Visavuoressa katsomassa muutamia muinaishautapaikkoja.. Lähimetsästä löytyi myös vanha talon kivijalka..



Perjantaina pääsimmekin vihdoin Rapolan linnavuorelle muinaispolkua kiertämään, jota olinkin jo pitkään odottanut. Päältä avautui aivan mielettömät maisemat! Tässä hieman infoa alueesta..


Linnavuorella tepastelu vei ajatukset todella todella kauas menneisyyteen.. Pieniä merkkejä entisaikojen toiminnasta.. kuten tämä tulisija..Vieressä rakennettu luonnos entisajan puisista muureista, joiden takaa kuikultiin mahdollisia vihulaisia :)


Raikasta syksyn tuntua ilmassa muinaispolun varrella..




Läheltä harjua bongasimme taas yhden kiven :)


Ja erinomaisia luumuja Voipaalan puutarhasta..



Tällä viikolla lähdimmekin taas vähän kauemmaksi reissuun. Vietimme maanantaista torstaihin aikaa Mellilässä, ITE-taiteilija Kirsti Mäen luona. Pääsimme tekemään pärekattoa, sekä aistimaan luonnonläheisyyttä, joka oli vahvasti läsnä koko alueella. Parhaiten paikasta jäi mieleen Kirstin tavaton lämminhenkisyys ja lapsenomaisuus. Iltaisin saunoimme sekä uimme pienellä metsälammella.

Tässä hieman työvaiheita pärekaton valmistamiseen..

Ennen katon tekoa piti tietenkin puu käsitellä. Petkeleillä, vesureilla ja kuorimaraudoilla kuoret irti.. Satoi tai paistoi..


Puista pölkyiksi.. ja pölkyt pärehöylään.. Tältä mieheltä höylääminen sujui. Koko ikänsä hommaa kuulemma tehnyt :) Hihnalle tippuvat päreet lajiteltiin katontekoon kelpaaviksi ja kelpaamattomiksi..


Valmiit päreet pinottiin.. Tarkkana oli oltava, että kaikki päreet kasattiin oikein päin.. Eli "suomut" alaspäin, niin kun ne sitten kattoonkin niin päin laitetaan..


Tässä pieni mallikappale siitä, miten päreet tulee kattoon asetella..


Ja loppu onkin historiaa..Ensin poistettiin vanhat päreet katolta..


Jonka jälkeen katolle jääneet naulat joko hakattiin vasaralla kattoon kiinni tai poistettiin kokonaan..Muutama kohta katostakin oli paikkaamista vailla..


Työmaalta..


Upeat maisemat katolta..


Lopulta itse päreiden kiinnittäminen..Ja pärekaton reuna, jossa päreitä on oltava neljä päällekkäin..


Pärerivit ladotaan aina vuoronperään eri suuntiin..Naulan kiinnitys niin, että naulat peittyvät alle..Riian avulla rivit saadaan suoriksi ja oikea etäisyys aina seuraavaan riviin valittua..Ja pian onkin puolikas kattoa jo tehtynä!


Samalla siirsimme aitoista vanhoja esineitä navettaan, jossa ne toivin mukaan säilyvät hieman paremmin :) Viereisessä kuvassa ruumislauta..


ja vielä muutama kuva pihapiiristä..


Torstaina, täyden kuun päivänä, jatkoimme matkaamme Lohjansaareen, jossa shamaani Johannes Setälä otti meidät vastaan. Hän on myös ITE-taiteilija. Tätä päivää olinkin kovasti odottanut, sillä Johanneksesta olin kuullut aikaisemminkin eräissä yhteyksissä..Ja arvatahan saattoi, että vierailu oli ikimuistoinen :)!

Pihapiirissä oli mitä eriskummallisia luomuksia.. tässä muutamia..



Suuremman vaikutuksen minuun teki kuitenkin pyhä puu metsän laidalla, jonka ympärille Johannes oli rakentanut oksista seinämät.. Pyhä puu, jota halaamalla saattoi tuntea sen elämän virran, ja tarttuvan energian.. :)

Tässä vielä erikoisesti maalattuja rakennuksia. Johanneksen koti.. Sekä temppelirakennus, jossa Johannes piti meille tämän (jo aiemmin mainitsemani) ikimuistoisen seremonian..Se hetki temppelissä, jonka yhdessä jaoimme.. Sen jäljet jääköön ikuisesti meihin..





Lopuksi haluan vielä kiittää näistä ihanista hetkistä, jotka ovat taas antaneet uusia eväitä elämäni polulla..Näillä asioilla on niin valtava merkitys!

Huomena meillä alkaakin sitten viikko soittimien rakenteluiden merkeissä :) .. Parasta viikkoa!