Sananen kiintymysvanhemmuudesta..ja tavoista toimia vanhempana ylipäätään..

Löysin tuossa taannoin sanan "kiintymyysvanhemmuus", johon en ennen ollut törmännytkään. Taisin eksyä sivulle, kun etsin juttuja vauvan yösyömisestä. En ole koskaan erityisemin pitänyt genrittelystä tai asioiden tai ihmisten lokeroinnista johonkin tiettyyn juttuun, sillä näen asiat ja ihmiset aina yksilöinä. Joskus kuitenkin tällaisten termien käytöstä voi olla hyötyä jäsennelläkseen joitakin asioita. Eli tässä tapauksessa meidän perheessä näyttäisi jokseenkin toteutuvan tuollainen kiintymyysvanhemmuuden muoto, ja lukiessani sen määritelmää wikipediasta, tuntuu koko homma tukevan omia ajatuksiani sekä luonnollisia toimintatapojani..Siksi haluankin blogissani hieman valoittaa, mitä kiintymyysvanhemmuus on, sillä se ei tunnu meillä läsnimaissa olevan suosiossa, eikä katukuvassa juurikaan näy..



Wikipedia sanoo kiintymyysvanhemmuudesta näin:

" Kiintymysvanhemmuus on John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan perustuva, läheisyyttä ja lapsen tarpeiden kunnioittamista korostava vanhemmuuden tyyli erityisesti vauvaikäisten vanhemmille.
Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhaislapsuudessa kehittynyt vahva tunneside hoivanantajiin muodostaa pohjan aikuisiän läheisille ihmissuhteille. Jos tällainen vahva tunneside ei varhaislapsuudessa pääse kehittymään, syntyy reaktiivisen kiintymyshäiriön (reactive attachment disorder) nimellä tunnettu häiriötila.
Termi kiintymysvanhemmuus on lastenlääkäri William Searsin kehittämä.
Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan^[1] kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata kahdeksan periaatteen muodossa:

1. Raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen kannattaa valmistautua hyvin
2. Lapsen ruokkimisen on tapahduttava rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirissä
3. Lapsen tarpeisiin on reagoitava herkästi
4. Lasta tulee koskettaa runsaasti ja hellästi
5. Lapsella on tarpeita myös yöllä
6. Lasta on hoivattava johdonmukaisesti rakkaudella
7. Kurinpidon tulisi tapahtua positiivisessa hengessä
8. Lapsen, omien ja perheen tarpeiden välillä tulisi pyrkiä toimivaan tasapainoon

William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymysvanhemmuuden kirja^[2] seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhemmuuden työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein.

1. Varhainen kiinnittyminen (bonding)
2. Vauvantahtinen imetys
3. Vauvan kantaminen
4. Vauvan kanssa nukkuminen
5. Vastaa vauvan itkuun
6. Varo vauvakouluttajia
7. Vaali tasapainoa ja vedä rajat   "                        

 Lisäksi wikipedian mukaan kiintymyyssuhdeteoria tukee ajatuksiani siitä, että me ihmiset kädellisinä eläiminä kannamme avutonta jälkeläistämme pitämällä tämän jatkuvasti lähellämme, sillä evoluution tuloksena olemme kehittyneet niin, eivätkä nuo tarpeet ole mielestäni muuttuneet, vaikka elinolosuhteemme ja teknologia ovat muuttuneetkin radikaalisti. Yleensä olenkin huomannut jonkin ongelman ilmetessä, että syvästi taaksepäin katsominen..paluu juurille auttaa..Aika rajustihan tuossa artikkelissa tosin pelotellaan mahdollisista häiriöistä, jos ei tietyllä tavalla toimi, mutta noin pääasiassa olen kiintymysvanhemmuuden suhteen kyllä jokseenkin samoilla linjoilla.. :) Ja vaikka termi onkin jonkun lääkärin kehittelemä, niin ovat nämä mielestäni ihmiselle ilman termittelyä ihan luonnollisia lajityypillisiä tapoja toimia ilman sen kummempaa kasvatusta..

 Tässä vaiheessa haluan taas myös huomauttaa kaikkia lukijoita, etten missään nimessä halua arvostella ketään lapsen kasvatusasioissa, vaan haluan lähinnä tuoda esille, kuinka meillä toimitaan, tai että on useita eri tapoja toimia lasten kanssa. Etenkin nyky-yhteiskunnassa tuntuu, etteivät äidit osaa tukea toisiaan, vaan arvostelevat toistensa tapoja toimia äitinä. Tämän voi huomata lukuisilla eri keskustelupalstoilla. Törmään itsekin jatkuvasti tilanteisiin, joissa joku arvostelee tapaani toimia vanhempana. Tämän sain huomata jo astuessani ensimmäistä kertaa neuvolaan raskausasioissa, sekä sittemmin synnytysasioissa sekä nyttemmin vauvan kanssa. Myös lähipiirissäni kummastelua aina riittää. Tässä tyypillisimpiä juttuja, joissa kohtaan arvostelua vanhempana toimimisessa:


Julkisilla paikoilla ulospäin näkyvin asia on tietysti kantoliinailu, jota ihmiset usein noteeraavat joko ilmeellään tai joskus sanoin. Palaute on sekä huonoa että hyvää. Imetykseen kukaan ei onneksi ole tainnut sen koommin puuttua paikasta tai tavasta riippumatta, mutta se, ettemme anna ruokia yleensä soseena, herättää ihmettelyä. Paljon ihmetystä saa yleensä myös osakseen se, ettei meillä ole vauvalle omaa sänkyä, vaan vauva nukkuu kanssamme. Myös harsojen kanssa pelaaminen huvittaa joitakin. Moni ihmettelee, että kuinka jaksan säätää näin paljon asioiden kanssa..että miksi valitsen vaikeamman tavan? Noh, minulle tämä on kuitenkin kaikkein luontevin tapa :) Ja jos lähden ihan itsekkäästi miettimään niin esim. vauvaa kantaessani pysyy kunto automaattisesti hyvänä, ja pääsen esteettömästi liikkumaan kaikissa paikoissa joissa haluan. Vauvan kanssa nukkuminenkin on niin helppoa..ei tarvitse koskaan nousta yöllä sängystä, kun voi vain kylkeä kääntää ja puoliunessa hoitaa syöttämisen..Ja mitä tulee kiinteiden syömiseen, osaa vauvamme ikenillä möyhentää monta ruokaa itsekin, ja ottaa ruokia käteensä ja viedä suuhun. Toki me lusikkaakin käytämme ja joskus on kiva nauttia ruokaa soseena. Ekologisuussyistä taasen en halua käyttää kertakäyttövaippoja. Harsot kuivuvat hetkessä, sekä huomaan helpommin vaipan märkyydestä, kun vauvani on tehnyt tarpeensa. Näin hänellä on mahdollisuus oppia nopeammin kuivaksi, eikä tarvitse välttämättä roikkua vaipoissa vuosia..Okei, minä haluan toimia näin..Lisäksi, suuri osa maailman väestössä toimii näin pakon edessä ja on aina toiminut.. ei heillä ole mahdollisuutta nykypäivän "hienouksiin". Meillä vaan täällä "kehittyneemmissä" olosuhteissa pääsee unohtumaan sellaiset seikat. Lisäksi meillä kasvatuksen paineet ovat kovat, eikä ihmekään kun eri paikoissa neuvotaan aina eri tavalla. Jo ylipäätään se, että täytyy kasvattaa..Meillä ei asiat enää mene automaattisesti sukupolvelta toiselle, tai yhteisöjen kautta, vaan haemme apua neuvolasta, jossa suositukset muuttuvat jatkuvasti.. Kannattaakin kuunnella itseään ja luottaa omaan tapaasi toimia, siltikään arvostelematta muita.  Ei kannata itseään myöskään syyllistää..mennyttä et voi muuttaa, mutta voit vaikuttaa juuri tähän hetkeen :)! Vanhemmuus on jokaiselle vanhemmalle elämänsä ehkä tärkeintä työtä. Jokainen suoriutuu siitä omalla tavallaan ja sitä tulisi kunnioittaa :)!


Haluan vielä tässä kiittää siitä, että nykyään on erilaisia mahollisuuksia kokoontua yhteen porukalla vauvojen kanssa. Meillä onkin ensimmäinen ryhmäneuvola ensi viikolla, ja odotan tapaamista mielenkiinnolla. Yhä useammilta paikkakunnilta löytyy myös avoimia päiväkoteja, joihin voi mennä vauvan kanssa itse. Niin myös meillä täällä Kilossa. On kuulemma kaikenlaista järjestettyä ohjelmaa. Löysin myös mielenkiintoisen ryhmän, nimeltään Luumupuu, joka on suuntautunut kiintymyysvanhemmuudesta kiinnostuneille täällä seudulla. Tapaamisia järjestetään Perkkaalla noin kerran viikossa ensi viikosta alkaen. Täytyypä mennä kuikuilemaan! :) .Kaikille äideille suosittelenkin lämpimästi aktiivista sosiaalista elämää. On niin helppoa jämähtää kotiin. Pitäkää yhteyttä läheisiinne ja hakekaa tukea, jos alkaa ahdistaa vauvan kanssa kaksin, tai vaikkei alkaisikaan..Eihän sitä jaksa kaiken aikaa neljän seinän sisällä olla..Tuskinpa niin tarkoitettukaan :)

Tässä vielä kiinnostuneille linkki kiintymyysvanhemmuus-aiheisille sivuille!