Lupailin esitellä blogissani folk metal -bändejä, joten aloitetaan vaikka ensimmäisestä..
Moonsorrow on yksi niistä bändeistä, mikä sai kiinnostukseni heräämään erityisesti historiaamme kohtaan. Siihen vaikuttavat varmasti suomenkieliset lyriikat, mutta myös tunnelma, joka musiikintekijöiltä huokuu. Yhtäkkiä tajusin, kuinka kansaamme on aikanaan kohdeltu (ristiretket yms). Se suoraan sanottuna suututti. Moonsorrow on tuonut esille nimenomaan pakanahenkisyyttä. Moonsorrowissa erityisen ihailuni kohteeksi on päässyt myös lyriikoiden luonnonläheisyys/kauneus! Bändi luokin musiikissaan kansalliromantiikkaa, eeppisyyttä ja taidetta.
(Kuuntele kaunis johdatteleva kappale täältä)
Musiikin ominaispiirteitä (katkelma wikipediasta)
Moonsorrow'n black metal -vaikutteisessa musiikissa on myös paljon kansanmusiikista tuttuja piirteitä; monet melodiat ovat hyvin folk-henkisiä ja levyillä kuullaan useita perinnesoittimia, muun muassa munniharppua, jouhikkoa ja kanteletta. Kansanmusiikin lisäksi melodioiden pääroolissa on myös klassinen musiikki. Erityisesti albumeilla Voimasta ja kunniasta, Kivenkantaja ja Verisäkeet kuullaan paljon klassisen musiikin tunnelmallisia instrumentteja kuten pianoa, viulua ja selloa. Sähkökitaroiden rinnalla kuullaan useasti akustistakin kitaraa ja osa kappaleista, kuten Verisäkeet-albumin Kaiku, ovat täysin akustisia. Moonsorrow'n kappaleet venyvät usein yli kymmenminuuttisiksi eepoksiksi ja sisältävät hyvin erilaisia tunnelmia.
Pääasiassa laulut ovat black metalista tuttua rääkymistä ja murinaa , mutta kappaleissa esiintyy myös paljon mieskuoroa, jossa bändin jäsenet ovat myös mukana, sekä joillakin kappaleilla myös naislaulua. Aikaisemmin yhtyeen sanoitukset kertoivat mytologiasta, pakanallisesta uskosta, kristinuskon väkivaltaisesta saapumisesta Pohjolaan sekä viikinkitaisteluista, mutta nykyään sanoitukset ovat synkempiä ja abstraktimpia.
Tässä hieman esimerkkejä Moonsorrow lyriikoista:
Moonsorrow tuli ehkä tunnetuimmaksi "Pakanajuhla" biisillään, joka kuuluu "Suden Uni" levylle. Kappaleessa kerrotaan katkeraan sävyyn, kuinka kristityt ovat varastaneet meidän alkuperäiset tapamme, ja istuttaneet ne oman uskontonsa nimiin."Suden Uni" levyllä on esimerkiksi myös kappaleet "Ukkosenjumalan poika" ja "Köyliöjärven jäällä", jotka viittaavat jo pelkästään nimillään muinaiseen historiaamme.
PAKANAJUHLA
(kuuntele biisi tästä)
Veljet sekä siskot,
kokoontukaamme yhteen pöytään!
On meidän malja nostettava
uudelle jumalalle.
Tähden alla syntynyt
meidän seuraamme nyt liittyy.
Hän syö kaikki pöydän antimet
ja vapahtajaksemme ilmoittautuu.
Ketkä asettivat sankarinsa juhlittaviksi
aina meidän pyhiemme aikaan?
Ja he toistuvasti julkeavat puhua meistä häpäisijöinä!
Juopot eivät ulos astu lain,
valvova isäntä vaihtuu vain.
Sillä jok' ikistä päivää kuluvaa
seuraa loputon pimeä yö.
Pian suden uneen
taas vaipua saa...
"Sankaritarina" on viimeinen kappale "Voimasta ja kunniasta" levyltä. Tässä kappaleessa esitellään kuolemaa mielestäni kauniilla tavalla.
(kuuntele biisi tästä)
SANKARITARINA
"Kuolee karja,
kuolee suku,
samaten itse kuolet;
vaan nimi
ei koskaan kuole,
hältä ken on hyvän saanut.
Kuolee karja,
kuolee suku,
samaten itse kuolet;
yhden tiedän
mik' ei kuole:
manalle menneen maine."
(Hávamál)
Jo luku viimeinen saa,
surmansa kohdannut lepää sijallaan.
Veljet maljan simaa nostavat,
tyhjäksi juovat nimeen vainajan.
Kaunis laiva kantaakseen saa miehen rauenneen,
laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla.
Aseet, korut, rikkaudet matkamies saa mukaansa,
alla suuren rovion lipuu hautansa.
(Ja katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla
kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti.)
Kuolemaan me jok'ikinen kuljemme;
jumalat ovat elävät valinneet.
Veljemme syliin aaltojen laskemme;
jää hyvästi, sinut aina muistamme.
Kunniaa ei miekka voi taltuttaa;
jumalat ovat sankarit nimenneet.
Veljemme tuonen herralle luovutamme;
siis hyvästi - kunnes jälleen kohtaamme.
"Tuhatvuotinen perintö/Jumalten kaupunki" (Kivenjantaja -albumilta) kuuluu myös ehdottomasti omiin suosikkibiiseihin. Erittäin luonnonläheiset lyriikat
(kuuntele biisi tästä)
TUHATVUOTINEN PERINTÖ
alkusoitto
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
JUMALTEN KAUPUNKI
Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ympäröimänä.
Joet vilkkaat risteävät
aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pysähtyy
lämpimään sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
seinämät vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsän
sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut kai
on siitä kun täältä lähdimme.
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Puisen pöydän äärellä
esi-isät juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veressä tanssien.
Vesi kadonneen järvenselän
iäisyydessä lepää.
Heikko pinta peilityyni väreilee
vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pettävät.
Niin jumalten kaupungin
kauneus edessämme katoaa.
Voisin tässä yhteydessä Moonsorrowin ohella myös mainita bändin nimeltä Finntroll, sillä tutustuin heidän musiikkiinsa samoihin aikoihin, eli noin 10 vuotta sitten. Finntrollissa ihastuin ”lurjusmaiseen” soundiin, sekä mahtavaan meininkiin! Erityisesti keikoilla on aina hurjan hyvä menomeininki. Finntroll edustaa vahvasti metsämeininkiä, shamanistista meininkiä, sekä peikkomeininkiä. Musiikissa on humppamaista meininkiä. Kovasti on meininkiä :)Lyriikat ovat ruotsiksi..
(lue lisää tästä)
Tunnelmallista tiitstai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti