On ihanaa vain katsella lumen tasaista tuloa.. Se pistää rauhoittamaan kaiken sekavuuden (jota ei pitäisi olla) keskellä. Tiesittekös muuten, että jokaisessa lumihiutaleessa on aina kuusi sakaraa? Aika ihmeellistä :)
Noh, asiaan: Voin myöntää, että olen ollut viimeaikoina hieman väsyneempi ja sisäänpäin suuntautunut. Tähän vaikuttaa oikeastaan koko elämänmuutos, jonka tiivis koulunkäynti, tai oikeastaan koululla asuminen on aiheuttanut. Sitä huomaa kaipaavansa enemmän omaa rauhaa, rentoutumista, hyvää ravintoa, ja ennen kaikkea ihan vain olemista! Itseppähän tähän olen tietysti ryhtynyt, mutta ehkäpä jonkinlaisia kompromisseja olisi hyvä tehdä..
Uskon, ja omalla kohdallani tiedän, että ravinnolla on hyvinvointiini valtava merkitys. Olenkin joutunut nyt muutaman kuukauden ajan joustamaan raakaravinnossani, sekä luomuruuassa. Koululla kun sellaista ei ole tarjolla. Lisäksi kuukausimaksuumme sisältyy ruokalamme ateriat. Omia ruokia ei ole yksinkertaisesti ollut varaa hankkia. Tämä onkin näkynyt vireystasossani. Salakavalasti väsyneisyys ja uupumus on tavoittanut kehoa ja mieltä. Uskon hiilaripainoitteisen, huonosti sulavan ruuan olevan päätekijä. Elimistö kaipaisi selvästi lisää proteiineja, vitamiineja, ja tietysti hyviä rasvoja!
Myös liian kova tahti on hieman häirinnyt hyvän olon tasoa. Ei ole ehtinyt niinkään sulattelemaan edellistä juttua, kun on taas ollut ammennettava uusia aarteita. Kaikki aiheethan ovat varsin mielenkiintoisia, mutta joskus niiden vastaanottaminen ei olekaan niin helppoa, erityisesti kun koulu on myös samalla koti. Sitä on yhtäkkiä tilanteessa, kun joutuukin jakamaan elämänsä vajaan parinkymmenen ihmisen kanssa. Se ei ole aina ihan simppeliä sekään, vaikka kaikki ympärillä olevat olisivatkin todella ihania, niin kuin meillä Päivölässä :) Olen kuitenkin alkanut erityisesti kaipaamaan rauhaa ja hiljaisuutta. Myös enempi ulkoilu ja meditointi olisi varsin tervetulleita. Parin viikon päästä alkaakin onneksi muutaman viikon joululoma. Sen aikana ehtiikin varmasti rentoutumaan ainakin hieman!
Mutta jottei postailuni menisi pelkäksi valittelemiseksi, voisin sanoa jotakin hyvääkin! Tässä ajan hurahtaessa on taas tapahtunut jos jotakin. Itseasiassa toissa viikolla olin erittäin mielissäni, kun sain kerrankin perehtyä folk metallin maailmaan, kouluajan puitteissa! Meillä oli tutkimusprojekti/harjoitteluviikko, jonka aikana sai tehdä jotakin mieluisaa, perinteisiin liittyvää. Innostuinpa sitten tutkiskelemaan folk metallin yhteyttä kansanperinteeseen (laitan tästä erillisen ison postauksen). Sen verran voin paljastaa, että olin yllättynyt, kuinka vähän artistit ovat tekemisissä oikean perinteen kanssa! Tuo etäviikko oli kuitenkin mielettömän antoisa. Sain jopa tankattua itseäni hyvällä ravinnolla koko viikon ajan (reseptejä tulossa) ;)
Tällä viikolla sitten jokainen kerroimme viikon tekemisistämme/pidimme luentoja aiheisiimme viitaten. Itsellänikin vieräthi kokonaine iltapäivä ulosantiin. Olin ihan positiivisesti yllättynyt, että kaikki paikallaolijat malttoivat kuunnella/katsella loppuun asti! Muidenkin esitelmät/kertomukset olivat mielenkiintoisia. Toiset kertoivat takomisviikostaan, toiset käsityöprojekteistaan, jotkut paapomisreissuistaan, yksi oli tutkinut suomalaisten uskosta/uskomuksista, toinen vietti viikon mummonsa luona, kun taas kolmas tutki omia juuriaan ja putsaili Päivölän museotiloja. Luentojen ohessa on tullut tietysti harrastettua myös puhdetöitä. Muinaismekkonikin alkaa olla jo loppusuoralla. Torstaina kävimme Voipaalassa perinnepäivillä. Olemme myös tutustuneet Elias Lönnrotin historiaan ja käyneet läpi kaskikulttuurisanastoa. Lisäksi kävimme läpi samoojan tarpeellisia varusteita. Nyt tekisikin kovasti mieli lähteä jonnekin vaeltelemaan!
Pitipä vielä mainita, että Karhun vuosi -näyttely oli muuten erittäin mielenkiintoinen. Aika tosin loppui kesken, mutta aion mennä sinne uudelleen! Parasta lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti