Lastenvaunut keksittiin länsimaisessa yhteiskunnassa (ainakin virallisesti) vasta 1850-luvun hujakoilla. Sitä ennen lapsia on kannettu erilaisissa kantopusseissa/liinoissa ja koppaviritelmissä. Olen kuullut usein kriittistä puhetta ja epäilyä kantoliinan "terveellisyydestä". Yllättävän usea pelkää nimittäin lapsen jotenkin kärsivän ahtaassa liinassa, puhumattakaan lapsen kieroon kasvamisesta (pelkäävät siis liinan aiheuttavan virheellistä kasvua..selän kieroutta tms..)! Miettikäähän.. Nykyään meillä länsimaisissa yhteiskunnissa useat vauvat vain makaavat selällään rattaiden perällä, sängyssä, ja ties missä, loitolla äideistään..Onko se sitten tervettä? (Tarkoitukseni ei ole nyt ketään henkilökohtaisesti mistään syyttää.. tottakai jokainen tekee parhaansa lapsensa eteen ja tekee omat valintansa) Yhä edelleen kuitenkin suuri osa maailman väestöstä kantavat lapsiaan. Kuinka monella on ensinnäkään rahallisesti varaa lastenvaunuihin köyhemmissä maissa? Lapsia siis kannetaan paikasta toiseen. Se on heille ainoa tapa, ja se on luonnollista :) Lapsista tulee silti ihan terveitä (tai ainakin suoraselkäisiä). Uskotaan jopa, että lapsen motorinen sekä itsenäiseksi kehittyminen on parempaa, mitä enemmän lasta kannetaan. Kantaessa lapsen tasapaino kehittyy, ja hän saa tarvitsemaansa turvaa, kokee itsensä rakastetuksi ja tervetulleeksi tähän maailmaan, kun saa olla samalla ihokontaktissa hoivaajaansa. Eihän me ihmiset lajina edes oltaisi selviydytty ilman kantamista! Joten kaikki äidit, rohkaistukaa :) Voitte tarjota vauvallenne pelkästään hyvää, kantamalla! Vauvaa ei voi hemmotella koskaan pilalle <3
Haluankin nyt todella hehkuttaa omia henkilökohtaisia kokemuksiani kantamisen ihanuudesta ja helppoudesta! Voin sanoa, että kantoliinat ja -reppu ovat parhaat tähän asti vauvallemme tehdyt hankinnat. Vauvan kanssa voi mennä minne vain, siis ihan minne vain! Lisäksi kädet jäävät vapaiksi muita toimia varten. Pieni nyytti on sylissä turvassa koko ajan, eikä tarvitse murehtia, kokeeko hän olonsa tuvattomaksi, tai onko jokin hätänä. Kaikki hänen ilmoittamansa signaalit välittyvät saman tien..
LIINAILUA KOTONA
Synnytykseni jäkeiset ensimmäiset kaksi viikkoa meni sisällä ollessa pääasiassa synnytyksestä toipumiseen, sekä uudenlaisen elämänrytmin totutteluun, mutta päätimme silti totuttaa Väinä-poikamme liinailuun jo alusta asti. Kantoliina on edullinen sijoitus hyötyynsä nähden. Halvimmillaan sen voi tehdä vaikkapa lakanasta! Liinamarkkinoilla on kuitenkin tarjolla jos jonkinmoista kantoliinaa- ja pussia. Löydä itse mieleisesi! Selän/hartioiden hyvinvoinnin ja painon tasaisesti jakautumisen kannalta suosittelen kuitenkin perusliinaa pidempiaikaisessa käytössä. Liina on kuin vaate, joten valinnanvaraa löytyy. Meillä parhaaksi ratkaisuksi on toiminut MaM econ kudottu hamppuliina, joka löytyi kirpparilta parilla kympillä. (hankinnoistani vauvalle löytyy tammikuun postauksesta). Kudottu liina on erittäin tukeva trikooliinoihin nähden, eikä sidontaa tarvitse olla korjailemassa. Käytin ensimmäisten viikkojen aikana sisällä pääasiassa kantopussia, joka on helppo laittaa päälle. Pussissa Väinä siis pääasiassa nukkui kehtoasennossa, eli selällään C-asennossa.. Harjoittelin samalla kantoliinan käyttöä. (Opetteleminen saattaa aluksi tuntua vaikealta, etenkin jos alkaa lukemaan eri sidontoja oppaista. Kun yksinkertaisesti teet esimerkiksi "kietaisuristikakkosen" viisi kertaa päivässä, se kyllä alkaa sujua..kärsivällisyyttä siis. kannattaa myös katsoa sidontavideoita esimerkiksi you tubesta (löytyy jopa suomeksikin) tai kysyä muilta liinailijoilta jos visuaalisuus helpottaa). Kun Väinä alkoi kannatella hieman päätään, ei hän enää viihtynytkään yhtä hyvin pussissa, joten siirryin käyttämään pääasiallisesti liinaa, johon laitoin hänet pystyasentoon (eli mahat vastakkain). Tuossa pystyasennossa olemme häntä myös kantaneet kahden viikon iästä asti kantorepussa ulkoillessa, joten hän varmaankin tottui siihen asentoon helposti. Kannattaa siis kuunnella omaa kannettavaansa, missä asennossa hän viihtyy parhaiten. Jos et ole kantanut lastasi heti syntymästä lähtien, ei ole koskaan liian myöhäistä. Liinaan voi totutella hiljalleen myöhemminkin. Pienikin sylissäolo ja läheisyys on merkittävää. Mitä enemmän, sen parempi. Näin lapsi oppii suhtautumaan läheisyyteen luonnollisesti, ja tulee todennäköisesti antamaan sitä myös itse tulevaisuudessa. Me aikuisetkin voisimme opetella jakamaan läheisyyttä enemmän, muulloinkin kuin parisuhteessa. Halailemalla ja olemalla läsnä ystävillemme ja miksei vieraammillekin (tässä itselläkin opeteltavaa). Monille läheisyys voi tuntua jopa ahdistavalta ja vieraalta, jos siihen ei ole tottunut. Siksi voisimmekin vaikka kysyä tavatessamme "Saako halata?" :) Mutta niin, takaisin kantamisasiaan..Kantoliinan kanssa siis olemme kulkeneet sisätiloissa. Mutta entäs sitten ulkona?
KANTAEN REISSUSSA
Niin kun jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin, ovat meillä ostamamme käytetyt vaunut edelleen varaston perällä. Etenkin kevättalven möykkyisillä ja loskaisilla teillä tukevan kantorepun kanssa kulkeminen on ollut naurettavan helppoa ja kätevää! Laadukas kantoreppu (jossa vauvan jalat ovat sammakkoasennossa, ja pää tuettuna) on hyvä ja edullinen sijoitus vaunuihin nähden. Meillä on Pikkolo-merkkinen reppu. Manducaa kehutaan myös paljon. Varmaan hyvällä liinallakin pärjäisi, mutta tukeva ja varmasti pitävä reppu on osoittautunut näppäräksi ainakin vauhdikkaasti liikkuessa ja etenkin epätasaisissa maastoissa. Repun päällä olemme vielä käyttäneet pakkasilla kantosuojaa, joita saa myös tilattua kätevästi netistä. Repun kanssa pääsee kävelemään tosiaan missä vain.. pieniä metsäpolkuja pitkin, johon vaunuilla ei olisi mitään asiaa. Myös kaupungin tungoksessa kulkiessa olemme todenneet repun pelastukseksi. Helppoa pujotella ihmisvilinässä ja pääsee liikkumaan pienissäkin putiikeissa, eikä tarvitse tuskailla rullaportaissa tai kynnysten kanssa (esim. linja-autoissa). Toki bussimatkastaan liinalaisen täytyy maksaa, mutta se on mielestäni pikkujuttu muihin etuihin nähden. Olemme myös usein huomanneet vaunuilijoita katsellessamme, ettei monikaan helposti auta vaunujen nostelussa tai anna vaunulaisille tilaa julkisissa kulkuneuvoissa. Joskus ei myöskään kyytiin mahdu, joten joutuvat jäämään odottelemaan taas uutta bussia. Kun vauva on repussa, saa hän samalla tarvitsemaansa läheisyyttä ja turvaa, kun saa lepäillä aikuisen rintaa vasten (niin kuin kantoliinassakin). Koitammekin kantaa poikaamme mahdollisimman paljon vuorotellen (Kyllä, isä myös kantaa :) Liinan kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina turvallisuus, eli varovasti kävellen jäisellä..katsoa mihin astuu. Eli siinä mielessä vaunut ovat ehkä ainoastaan turvallisemmat.. tosin kai niissäkin voi jarru pettää :D? ) Myönnän myös, että vaunujen kanssa on varmasti helpompaa kantaa isompia tavaramääriä mukana (sitä kun vauvan kanssa tuppaa monilla aina olemaan), myös painavat ruokakassit (jos julkisilla/kävellen kaksin vauvan kanssa liikkuu). Meillä kauppareissut menevät julkisilla liikkuessa yleensä niin, että toinen kantaa vauvaa, ja toinen reppua/ruokaostoksia. Eli tavarareissut ajoitetaan niin, että koko perhe osallistuu! Isommille reissuille olemme tähän asti päässeet aina lainaamaan autoa/ menneet kyydillä, sillä tavaramäärää on aina melkoisesti mukana. Jos ja kun vaunujen tarve jossain vaiheessa tulee eteen, pakkaan tietysti vaunut täyteen tavaraa, ja kannan vauvaani itse ;)!
Kantamisen kokemuksista kaikki nyt tältä erää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti