Kanna lastasi, kanna!

Tässä nyt sitten aihe, josta voisin kirjoittaa pidemmältikin, mutta raottelen lähinnä ovea omista kokemuksistani (vajaan kolmen kuukauden ajalta tosin, vaikkakin erittäin vankalta pohjalta! :D ) .....Koko ihmiskunnan evoluution aikana vauvoja on kannettu. Itse asiassa vauvojen tarttumarefleksi (pieni vauva puristaa lujaa, jos esimerkiksi ujutat sormesi hänen nyrkkiinsä) juontaa juurensa ajoilta, kun esi-isämme olivat karvaisia otuksia..Kun katsotaan vaikkapa simpansseja, poikaset todella tarttuvat tiukasti emonsa turkkiin kiinni, ja matkustavat kantokyydissä kokien samalla turvaa ja läheisyyttä.


Lastenvaunut keksittiin länsimaisessa yhteiskunnassa (ainakin virallisesti) vasta 1850-luvun hujakoilla. Sitä ennen lapsia on kannettu erilaisissa kantopusseissa/liinoissa ja koppaviritelmissä. Olen kuullut usein kriittistä puhetta ja epäilyä kantoliinan "terveellisyydestä". Yllättävän usea pelkää nimittäin lapsen jotenkin kärsivän ahtaassa liinassa, puhumattakaan lapsen kieroon kasvamisesta (pelkäävät siis liinan aiheuttavan virheellistä kasvua..selän kieroutta tms..)! Miettikäähän.. Nykyään meillä länsimaisissa yhteiskunnissa useat vauvat vain makaavat selällään rattaiden perällä, sängyssä, ja ties missä, loitolla äideistään..Onko se sitten tervettä? (Tarkoitukseni ei ole nyt ketään henkilökohtaisesti mistään syyttää.. tottakai jokainen tekee parhaansa lapsensa eteen ja tekee omat valintansa) Yhä edelleen kuitenkin suuri osa maailman väestöstä kantavat lapsiaan. Kuinka monella on ensinnäkään rahallisesti varaa lastenvaunuihin köyhemmissä maissa? Lapsia siis kannetaan paikasta toiseen. Se on heille ainoa tapa, ja se on luonnollista :) Lapsista tulee silti ihan terveitä (tai ainakin suoraselkäisiä). Uskotaan jopa, että lapsen motorinen sekä itsenäiseksi kehittyminen on parempaa, mitä enemmän lasta kannetaan. Kantaessa lapsen tasapaino kehittyy, ja hän saa tarvitsemaansa turvaa, kokee itsensä rakastetuksi ja tervetulleeksi tähän maailmaan, kun saa olla samalla ihokontaktissa hoivaajaansa. Eihän me ihmiset lajina edes oltaisi selviydytty ilman kantamista! Joten kaikki äidit, rohkaistukaa :) Voitte tarjota vauvallenne pelkästään hyvää, kantamalla! Vauvaa ei voi hemmotella koskaan pilalle <3



Haluankin nyt todella hehkuttaa omia henkilökohtaisia kokemuksiani kantamisen ihanuudesta ja helppoudesta! Voin sanoa, että kantoliinat ja -reppu ovat parhaat tähän asti vauvallemme tehdyt hankinnat. Vauvan kanssa voi mennä minne vain, siis ihan minne vain! Lisäksi kädet jäävät vapaiksi muita toimia varten. Pieni nyytti on sylissä turvassa koko ajan, eikä tarvitse murehtia, kokeeko hän olonsa tuvattomaksi, tai onko jokin hätänä. Kaikki hänen ilmoittamansa signaalit välittyvät saman tien..


LIINAILUA KOTONA


Synnytykseni jäkeiset ensimmäiset kaksi viikkoa meni sisällä ollessa pääasiassa synnytyksestä toipumiseen, sekä uudenlaisen elämänrytmin totutteluun, mutta päätimme silti totuttaa Väinä-poikamme liinailuun jo alusta asti. Kantoliina on edullinen sijoitus hyötyynsä nähden. Halvimmillaan sen voi tehdä vaikkapa lakanasta! Liinamarkkinoilla on kuitenkin tarjolla jos jonkinmoista kantoliinaa- ja pussia. Löydä itse mieleisesi! Selän/hartioiden hyvinvoinnin ja painon tasaisesti jakautumisen kannalta suosittelen kuitenkin perusliinaa pidempiaikaisessa käytössä. Liina on kuin vaate, joten valinnanvaraa löytyy. Meillä parhaaksi ratkaisuksi on toiminut MaM econ kudottu hamppuliina, joka löytyi kirpparilta parilla kympillä. (hankinnoistani vauvalle löytyy tammikuun postauksesta). Kudottu liina on erittäin tukeva trikooliinoihin nähden, eikä sidontaa tarvitse olla korjailemassa. Käytin ensimmäisten viikkojen aikana sisällä pääasiassa kantopussia, joka on helppo laittaa päälle. Pussissa Väinä siis pääasiassa nukkui kehtoasennossa, eli selällään C-asennossa.. Harjoittelin samalla kantoliinan käyttöä. (Opetteleminen saattaa aluksi tuntua vaikealta, etenkin jos alkaa lukemaan eri sidontoja oppaista. Kun yksinkertaisesti teet esimerkiksi "kietaisuristikakkosen" viisi kertaa päivässä, se kyllä alkaa sujua..kärsivällisyyttä siis. kannattaa myös katsoa sidontavideoita esimerkiksi you tubesta (löytyy jopa suomeksikin) tai kysyä muilta liinailijoilta jos visuaalisuus helpottaa). Kun Väinä alkoi kannatella hieman päätään, ei hän enää viihtynytkään yhtä hyvin pussissa, joten siirryin käyttämään pääasiallisesti liinaa, johon laitoin hänet pystyasentoon (eli mahat vastakkain). Tuossa pystyasennossa olemme häntä myös kantaneet kahden viikon iästä asti kantorepussa ulkoillessa, joten hän varmaankin tottui siihen asentoon helposti. Kannattaa siis kuunnella omaa kannettavaansa, missä asennossa hän viihtyy parhaiten. Jos et ole kantanut lastasi heti syntymästä lähtien, ei ole koskaan liian myöhäistä. Liinaan voi totutella hiljalleen myöhemminkin. Pienikin sylissäolo ja läheisyys on merkittävää. Mitä enemmän, sen parempi. Näin lapsi oppii suhtautumaan läheisyyteen luonnollisesti, ja tulee todennäköisesti antamaan sitä myös itse tulevaisuudessa. Me aikuisetkin voisimme opetella jakamaan läheisyyttä enemmän, muulloinkin kuin parisuhteessa. Halailemalla ja olemalla läsnä ystävillemme ja miksei vieraammillekin (tässä itselläkin opeteltavaa). Monille läheisyys voi tuntua jopa ahdistavalta ja vieraalta, jos siihen ei ole tottunut. Siksi voisimmekin vaikka kysyä tavatessamme "Saako halata?" :) Mutta niin, takaisin kantamisasiaan..Kantoliinan kanssa siis olemme kulkeneet sisätiloissa. Mutta entäs sitten ulkona?


KANTAEN REISSUSSA


 Niin kun jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin, ovat meillä ostamamme käytetyt vaunut edelleen varaston perällä. Etenkin kevättalven möykkyisillä ja loskaisilla teillä tukevan kantorepun kanssa kulkeminen on ollut naurettavan helppoa ja kätevää! Laadukas kantoreppu (jossa vauvan jalat ovat sammakkoasennossa, ja pää tuettuna) on hyvä ja edullinen sijoitus vaunuihin nähden. Meillä on Pikkolo-merkkinen reppu. Manducaa kehutaan myös paljon. Varmaan hyvällä liinallakin pärjäisi, mutta tukeva ja varmasti pitävä reppu on osoittautunut näppäräksi ainakin vauhdikkaasti liikkuessa ja etenkin epätasaisissa maastoissa. Repun päällä olemme vielä käyttäneet pakkasilla kantosuojaa, joita saa myös tilattua kätevästi netistä. Repun kanssa pääsee kävelemään tosiaan missä vain.. pieniä metsäpolkuja pitkin, johon vaunuilla ei olisi mitään asiaa. Myös kaupungin tungoksessa kulkiessa olemme todenneet repun pelastukseksi. Helppoa pujotella ihmisvilinässä ja pääsee liikkumaan pienissäkin putiikeissa, eikä tarvitse tuskailla rullaportaissa tai kynnysten kanssa (esim. linja-autoissa). Toki bussimatkastaan liinalaisen täytyy maksaa, mutta se on mielestäni pikkujuttu muihin etuihin nähden. Olemme myös usein huomanneet vaunuilijoita katsellessamme, ettei monikaan helposti auta vaunujen nostelussa tai anna vaunulaisille tilaa julkisissa kulkuneuvoissa. Joskus ei myöskään kyytiin mahdu, joten joutuvat jäämään odottelemaan taas uutta bussia. Kun vauva on repussa, saa hän samalla tarvitsemaansa läheisyyttä ja turvaa, kun saa lepäillä aikuisen rintaa vasten (niin kuin kantoliinassakin). Koitammekin kantaa poikaamme mahdollisimman paljon vuorotellen (Kyllä, isä myös kantaa :) Liinan kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina turvallisuus, eli varovasti kävellen jäisellä..katsoa mihin astuu. Eli siinä mielessä vaunut ovat ehkä ainoastaan turvallisemmat.. tosin kai niissäkin voi jarru pettää :D? ) Myönnän myös, että vaunujen kanssa on varmasti helpompaa kantaa isompia tavaramääriä mukana (sitä kun vauvan kanssa tuppaa monilla aina olemaan), myös painavat ruokakassit (jos julkisilla/kävellen kaksin vauvan kanssa liikkuu). Meillä kauppareissut menevät julkisilla liikkuessa yleensä niin, että toinen kantaa vauvaa, ja toinen reppua/ruokaostoksia. Eli tavarareissut ajoitetaan niin, että koko perhe osallistuu! Isommille reissuille olemme tähän asti päässeet aina lainaamaan autoa/ menneet kyydillä, sillä tavaramäärää on aina melkoisesti mukana. Jos ja kun vaunujen tarve jossain vaiheessa tulee eteen, pakkaan tietysti vaunut täyteen tavaraa, ja kannan vauvaani itse ;)!


Kantamisen kokemuksista kaikki nyt tältä erää!

Ahti Väinä Aikamieli - Luomuperheen poika!

Poikamme, Väinän syntymästä on nyt kaksi kuukautta ja aika on mennyt suorastaan pelottavan hurjalla vauhdilla. Oma aikakin on historiaa, sillä päivät täyttyvät täydellisesti pikkuisen hoivaamisella, kanniskelulla, syöttämisellä, seurustelulla, vaippojen vaihdolla, ulkoilulla, kotiaskareilla..joka puolella kämppää lojuu pikkuruisia (ja vähän isompiakin) vaatteita, liinoja ja riepuja pulautuksilla koristeltuna..tiskit odottavat tiskaajaansa ja nukkuakin pitäis! Kyse on siis tavallisesta vauva-arjesta. Vai onko sittenkään? Tässä perheessä liinaillaan, kestoillaan, täysimetetään, syödään luomua, ostellaan kirppiksiltä ja reissaillaan pitkin maita ja mantuja.. Haluankin nyt hieman päivitellä, miten meillä on mennyt ensimmäiset kaksi kuukautta :)!

IHANA AAMU

Päivä alkaa tavallisesti aamuherätyksellä, kun pikkuinen tähtösemme heräilee ähisemään. Kellon kanssa eläminen on heitetty romukoppaan. Nyt eletään vauvantahtisesti! Nälkä on pikkuisella kova, ja märkä vaippakin saattaa jo hiukan ärsyttää. Aamut ovat yleensä kuitenkin hyväntuulisia. Kun rintaa on ahnaasti syöty, röyhtäytetään hieman, jotta vältyttäisiin pahimmilta vatsanväänteiltä. Syönnin jälkeen poika viihtyy erityisesti ilmakylvyssä vaipanvaihdon yhteydessä. Käytämme pienokaisellamme kestovaippoja, jotka ovat tähän asti koostuneet harsosta+villaisista vaippahousuista. Meillä vaipanvaihtopiste on yksinkertaisesti vessassa, lavuaarin vieressä, pesukoneen päällä, pehmusteineen laitoineen, toimii loistavasti! Poika tykkää katsella neuvolasta saatua hymynaamajulistetta, joka on liimattuna viereiseen kaappiin. Se on suorastaan vangitsevan meditatiivinen (Samalla äiti saa valmisteltua itsensä päivää varten)! Pikkuisemme rakastaa myös alasti olemista, onhan niin paljon helpompi liikkua, heilutella raajojaan ja treenailla pikkuruisia lihaksia, kuin ison tönkön vaipan kanssa. Jokeltelu ja jutustelu ovat myös mieluisia aamupuuhia! Hymyjäkin satelee :)!


Mielipuuhissaan..


KENGURUKYYTIÄ

Kun on tarpeeksi ilmakylpyilty ja juteltu, on vuorossa sylin aika! Laitan usein pikkuisen kantoliinaan, johon pienen heijailun jälkeen tämä nukahtaa. Kantoliina on kyllä maailman paras keksintö! Molemmat kädet jäävät vapaiksi askareita varten. Pyöräytän tehosekoittimella aamusmoothien, eikä poikaa tunnu yhtään laitteen pörinä häiritsevän. Myös pienet tiskit, pyykkiaskareet ja jälkien korjaaminen sujuvat liinaillen. Kumartuessa vaan täytyy muistaa tukea vauvan päätä! Jokatapauksessa, aamupäivä menee joutuisasti! Puolen päivän jälkeen tehdään yleensä salaattilounas, jonka jälkeen lähdetään ulkoilemaan: Ostamamme viidenkympin käytetyt vaunut ovat edelleen kellarin pimeissä nurkissa pölyttymässä.. poika viihtyy kantorepussa, joten vaunuja emme ole tohtineet edes kokeilla :) (Teen kantamisen ja täysimetyksen, ihanuuksista, sekä kestovaippojen hyödyistä vielä erilliset postaukset).

ILTAKIIREITÄ

Lenkin jälkeen usein poika nukkuu jonkin aikaa. Tässä vaiheessa on hyvä hoitaa muita pakollisia asioita, joko liinan kanssa tai ilman. Joskus ehtii ihan vaan rentoutuakin pikkasen! Ilta onkin sitten aktiivista aikaa. Pikkuinen valvoo yleensä koko alkuillan/illan, ja kaipaa jatkuvasti viihdykettä. Yleensä jumppaillaan, ollaan masullaan lattialla, katsellaan erilaisia esineitä kävellessä ympäri asuntoa. Ruoanlaitto ja ruokailu hoituu yleensä vuorotellen. Myös pienet mahakivut vaivaavat usein iltaisin, jolloin itkuisuus on herkimmillään. Yleensä jollakin tavalla masullaan olo auttaa. Joskus mikään ei auta. Tässä vaiheessa kärsivällisyyttä opitaan varmasti kaikista eniten! Niinkuin joku jossakin joskus totesi, totean nyt minäkin: vauva se taitaa kasvattaa vanhempia enemmän, kuin vanhemmat vauvaa ;)! Mutta positiivarina sanottuna: kaikesta selvitään!



YÖLLÄ NUKUTAAN

Vaikka vauvantahtisesti eletäänkin, menevät yöt lähes täysin vuorokausirytmin mukaisesti :)! Illalla kun menemme unten maille ja valot sammuvat, sammuu myös pieni tähtösemme, turvallisesti äidin ja isän väliin (perhepedistä myös lisää myöhemmin). Yöllä hän herää syömään noin kahdesta kolmeen kertaan, saattaa nukkua jopa viiden tunnin pätkän putkeen, kunnes taas aamulla alkaa heräilemään uuteen, parhaaseen päivään!



VÄLILLÄ REISSAILLAAN

Aktiivisina menijöinä emme toki ole jääneet pelkästään neljän seinän sisälle. Päivittäisten lenkkeilyjen ja kauppareissujen lisäksi teemme välillä pidempiä retkiä luonnossa, jos siihen vain on mahdollisuus. Rohkenin jopa jo syöttää pikkuistamme eräänä lämpimänä aurinkoisena kevätpäivänä ulkosalla, kun nälkä yllätti. Hätä ei lue lakia :D! Helpostihan se sujui! Kaupungillakin on yllättävän helppoa käydä, kun vain tietää hyvät paikat, jossa voi rauhassa syöttää/vaihtaa vaipat. Olemme rohjenneet myös matkustelemaan hieman kauemmaksikin. Molemmilla vanhemmilla/isovanhemmilla olemme käyneet useamman tunnin ajomatkojen päässä. Eli emme ole kokeneet reissailuakaan rajoittavaksi :) Pääasia, että vauva saa tyydytettyä tarpeensa, sekä kokea olonsa turvalliseksi vanhempiensa lähellä, oltiin sitten missä
tahansa!







KEHITYKSEN KAARESSA

Varmaan mielenkiintoisimpia asioita on vanhemmille on päästä seuraamaan vauvan kasvua ja kehitystä. Joka päivä tulee esille uudenlaisia eleitä ja ominaisuuksia! Pieni tähtösemmekin osaa jo hurjan paljon! Hän alkoi todella kiinnostua maailmasta ja nostelemaan päätään koholle noin kahden viikon ikäisenä. Noin kuukauden iässä hän alkoi heiluttelemaan raajojaan innostuksesta, jokeltelemaan ja ääntelemään enemmän, sekä hymyilemään tarkoituksellisesti äitilleen ja isilleen! Niin, ja saihan hän lopulta nimensäkin, joita pitkään ja hartaasti mietittiin..


Hän on Väinä, Ahti Väinä Aikamieli - Luomuperheen poika!



(lisää kuvia pojastamme löytyy Facebookista, tästä linkistä)

Haukkalan hyvää ja luomua pääsiäistä!

Pakkohan se on hehkuttaa, kun tuli taas täytettyä pullot tuolla Haukkalan ihanalla lähdevedellä, Jyväskylässä käydessämme :) Kyseiselle lähteelle on aina päästävä, kun siellä päin asioi (tässä aikaisempi postaus lähteestä)!


Metsästimme Jyväskylässä myös pääsiäisaiheisia luomusuklaita, lähes tuloksetta. Tuli taas koluttua läpi Katriinan kauppa, Ekolo ja Punnitse ja Säästä, Jyväskylän "kolme kovaa" saman kadun varrella. Harmissamme jouduimme poistumaan kaikista ilman pääsiäisherkkuja. Kävimme vielä Sokoksen ruokapuolella, josta yllätys yllätys löytyikin iloksemme luomusuklaisia pääsiäismunia ja -pupusia! Ja olipa syytä löytyäkin, sillä koko hyllyrivistökäytävä oli täynnä erilaisia pääsiäismakeisia (mihinkähän suuntaan tämä maailma oikein on menossa?! )! Me päädyimme ostamaan hauskan Dammenbergin tummasta suklaasta käsintehdyn pupusen, sillä omat taidot eivät yltäisi moisen tekemiseen ainakaan raakasuklaata valmistaessa :)! Pupua ei edes ole lisäaineilla pilattu, vaan sisältää ainoastaan kaakaomassaa, sokeria, kaakaovoita ja vaniljaa!

Sen sijaan ajattelimme koittaa itse valmistaa raakasuklaamunat "Mignon-tyyliin"(Mignon on varmasti monille tuttu perinteikäs pääsiäisherkku, kananmunankuoren sisällä täyttä suklaata)! Ensin tehdään raa'an kananmunakuoren pohjaan pienehkö reikä, josta valutetaan kananmuna ulos, ja laitetaan sula suklaamassa sisään ja sitten jäähtymään pohja ylöspäin. Tähän kokeiluun ajattelimme laittaa: Kaakaovoita, kaakaojauhetta, hunajaa, rouhittua mantelia ja hasselpähkinää, hyvälaatuista soijalesitiiniä (Puhdistamolta ainakin saa), sekä hieman vaniljauutetta. Saas nähä miten onnistuu ;)! Perinteikkäästi joku piilottaa munat ympäri kämppää oveliin paikkoihin, ja niitä sitten etsitään vesi kielellä!

Ai niin! Mämmin ystävien kannattaa herkutella ihanalla luomumämmillä, jota löytyy ainakin monista kaupoista pakastealtaasta! Kyseinen tuote ei edes sisällä sokeria ;)! Parasta pääsiäistä!