Metsässä kirmaten!

Mikäs taas sen upeampaa kuin luonnossa liikkuminen! Olen onnekas kaupunkilaiseksi, kun kotitieltä pääsee suoraan perintömetsään :) Vaikka pidänkin reipasta kävelyä parempana vaihtoehtona kehotyypilleni kuin juoksemista, tuntui kyllä äsken niin hyvältä painella menemään yli juurakoiden ja ojien oikein vauhdilla! Ihan eri fiilis kun jossain kovalla asfaltilla. Sitä tunsi oikein vapautuvansa kaikesta! Metsä on kuin koti, sinne voi aina mennä rentoutumaan.

Toinen ihana asia on ulkosalla meditoiminen. Johonkin rauhalliseen paikkaan vaan istuskelemaan :) Itse tykkään meditoida erityisesti järven rannalla, sillä se rauhoittaa kummasti. Olenkin kokenut meditoimisen yhdeksi haastellisimmista, mutta siltikin merkittävimmistä tekijöistä tässä koko prosessissa. Noin vuosi sitten, kun alottelin meditoimaan, tuntui se aluksi lähes mahdottomalta. Erityisesti ihmisille (Vata-tyypit), jotka eivät malta pysyä hetkeäkään paikallaan, tuo se paljon haastetta, mutta paljon se myös antaa! Muutamakin minuutti aluksi riittää. Kun siihen alkaa tottua, sitä alkaa hetki hetkeltä päästä enemmän ja enemmän ajatuksettomaan tilaan. Nyt kun tuota on vuoden päivät harjoittanut, alkaa tuo tila tulla jo ihan luonnostaan :) Aluksi koin meditoimisen lähinnä energiaa antavana toimenpiteenä, mutta nytten sitä on vasta alkanut huomaamaan, kuinka se on kehittänyt ajatusmaailmaani, henkistä kasvua, yleistä hyvinvointia ja kokonaisvaltaisuutta! Suosittelen lämpimästi kaikille :)