lauantai 19. kesäkuuta 2010

Sateestakin voi nauttia!

Aamulla herätessäni, korviini alkoi hiljalleen kantautumaan sateen "hienoinen" ropina. Aluksi sade kuulosti tasaiselta, mutta vähitellen korvani alkoi kuulemaan sateessa erilaisia vivahteita. Aivan kuin hypnoottisena, sitä vaan kuunteli ja kuunteli sen ennaltaarvaamattomuutta, miten vesipisarat leikkivät, ja mihin ne putoavat. Oloni oli hyvin rauhallinen ja rentoutunut, hyväntuulinen. Nautin sateesta täysin siemauksin!

Tämä on sitä hetkessä elämistä parhaimmillaan. Aivan kuten lapsenakin! Oletteko muuten huomanneet, kuinka lapset osaavat todellakin elää hetkessä? Se on aivan ihmeellistä! Heissä on vielä jäljellä sitä, mitä tämä yhteiskunta on syönyt pois meiltä varttuessamme."Kunpa olisin lapsi taas jälleen". Kuulostaako tutulta? :) Me usein ihailemme lapsia, mutteme tule ehkä ajatelleeksi, kuinka voisimme itsekin päästä taas tuohon tilaan. Kuinka moni ylipäätään ajattelee, että se olisi edes aikuiselle sallittua tai mahdollista? Voin sanoa, että se on mahdollista, ja etenkin sallittua. Hetkessä eläminen on ehkä paras tunne, mitä tiedän! Vaikka olenkin aina ollut lapsenmieleinen, ovat nämä elämäntapamuutokset tuoneet elämääni yhä enemmän samankaltaisia kokemuksia ja tunteita, kuin lapsuudessanikin. Eläkäämme siis hetkessä, pysähtykäämme ajattelemaan. Irrottautukaamme kahleistamme, jonka egomme on meille luonut. Unohtakaamme ajatukset siitä, mitä meidän "tulisi olla", olkaamme vain. Nauttikaamme. Parasta päivää meille kaikille! :)

1 kommentti:

  1. Tekstissäsi on paljon hyviä pointteja :)

    VastaaPoista